Päivä meni taas taiteen ja kulttuurin keskellä hurvitelessa. Tallilla odotti kolme kuraista ja kuraton otus. Satu oli päivällä antanut väliheinää ja huoltanut Sellan ruhjetta. Jotain piirileikkiä heillä oli siinä ollut, mutta ilmeisen asiallisesti homma kuitenkin saatiin hoidettua ja leipää tuli palkkioksi. Satu jaksaa noiden kanssa aina aamupäivisin touhuilla ja se on kyllä äärettömän hieno asia. Mulla ei ole mitään huolta hevosista, kun ovat hänen hoivissaan. Nyt kun lähdetään reissuunkin, niin luotan täysin, että homma pysyy lapasessa.
Hevoset ovat nyt vähän laihiksella ja se tarkoittaa sitä, että iltatallin aikaan liikehtivät levottomasti. Niin myös tänään ja vähän siinä taas tuli rynnimistä ja ryminää. Hopo tuli onneksi omia aikojaan omaan karsinaansa, mutta muuta sitäkin vauhdikkaammin. Yksi otti varikon läpiajorangaistuksen ja palaili omaan varikkopilttuuseensa vasta sen jälkeen kun muut olivat jo heinillään. Urholla oli vekki silmäkulmassa, sen verta otti taas pataansa. Onneksi tällä kertaa se joka irrotti otteen oli Kari. Vaihtelu virkistää.
Varsalassa edelleen odottava tunnelma. Tatanka on läheishoitajana ja varsakaverilla on kinttu kipeänä. Toivottavasti pian selviää vamman laatu ja toipuminen voi alkaa. Se voi olla sairastarhan rakennusedessä, mutta eiköhän se toteuteta samaan malliin kuin Sellan kanssa aikanaan. Potilas keskelle ja omaishoitaja ympärille pyörimään.
Illalla tein pakkauslistaa Korvemaan kisoihin.