No töihinhän sitä oli mentävä hoitamaan juoksevia asioita. Sieltä kiireellä tallille, jonne Töppärät olivat pudottaneet jo esikoisensa. Sara ja Heppu olivat kotiutuneet ja tyttö oli vähän tehnyt tallihommia ja kirjoitteli enkun esseetä tallituvassa, kun neljän korvilla huristin pihaan. Annettiin hevosille vähän heinää ja lähdettiin kauppaan. Pyörähdettiin kämpillä ja lähdettiin tallille takaisin. Pakattiin kamat ja tehtiin porukalla iltatalli. Kotona syötiin ja juteltiin vähän koulujuttuja ja matkaratsastusjuttuja. Kovasti nuorta ratsastajaa tuntui jännittävän. Toivottavasti voimme vähän osaltamme helpottaa jännitystä ja auttaa tekemään hyvää suoritusta alusta loppuun asti. Ja jos joku, niin alkuvalmistelut ja suunnittelu helpottavat suorituksen saamista. Ja yhtä tärkeää kuin fyysinen ja aineellinen valmius on henkinen valmius. Tämä laji vaatii älytöntä lujuutta. Harvalla sitä on luonnostaan, mutta kaikkea voi oppia. Myös henkistä vahvuutta ja kovuutta.
Ratsastajat menivät nukkumaan hyvissä ajoin. itse mietiskelin asioita ja pakkailin kamojani (odotin kuivausrummusta osittanin samoja vaatteita mukaan). Kovan haasteen edessä ollaan. Me annettaan niin paljon eteen sen takia, että Urholla on tiedossa oleva rakenteellinen vika. Kari tekee sairaasti duunia kengityksen kanssa ja vielä purki tälläkin kertaa viikonlopun duunin ja teki uudelleen, jotta kaikki olisi just eikä melkein. Rutiinilla mennään ja toivotaan, että tähdet ovat suosiolliset. Muutama juttu on nyt viitannut siihen, että eivät olisi, mutta 80 % lupaa hyvää. Traikkukin saatiin katsastettua, joten Estonia, here we come!