Hanna teki aamutallin. Iltapäivällä Elisa toi Karille kengitettävää ja Satu toi paikalle seppähommeleista kinnostuneen oppipojan. Mulla aavistuksen venyi töissä, mutta ennätin paikalle ennen iltaheiniä ja ehdin jopa hyvin vaihtaa Elisan kanssa kuulumisia. Aika nopeasti keskustelu siirtyi lajin nykytilaan. Yleinen fiilis tuntuu olevan hämmennys. Kellekään ei oikein ole selvää, mihin suuntaan lajia nyt vedetään. Ainakin kuppikuntaisuutta on havaittavissa ja avoimuudesta tai tiedottamisesta ei voida edes puhua. Linjaukset ja painotukset kummastuttavat.
Lisäksi pääsin luonnollisesti jakamaan urheiluseminaarin antia. Muhun teki suuren vaikutuksen Sami Kapasen puheenvuoro. Siinä avautui hyvin se, millaisella tahtotilalla tehdään maailman tähtiä. Multa ei koskaan löytyisi sellaista päättäväisyyttä ja sitkeyttä, mitä huipulle pyrkivältä vaaditaan. Se on täydellistä omistautumista. Ei siinä kitistä euroista tai ajasta. Jos jotain haluaa, niin siihen hommaan panostaa kaikkensa. Jos sitä ei halua niin paljoa, niin sitten ei myöskään panosta niin paljoa. Menestys ja saavutukset ovat aika lailla samassa suhteessa.
Satu urakoi tarhojen parissa ja ne onkin nyt erinomaisessa kunnossa. Harmillista kyllä seuraavaksi viikoksi on luvassa vesisadetta. Taitaa loppua työtarhaukset. Satu vielä riipi hevosille tuoretta ja mä karsin pajukosta jälleen nakerrettavaa. Tyytyväinen porukka iski kimppuun heti kun heittelin oksia aidan yli. Kari lähti kaupan kautta kotiin ja mä vielä täyttelin vedet ja sanoin heipat hörisijöille.