Ajelin tosi, tosi aikaisin aamutalliin, sillä Kari oli yön töissä ja mä kukuin jo kohta viiden jälkeen. Hevoset olivat tyytyväisinä pihalla. Jakelin heinät ja täyttelin vedet. Harjasin ja rapsuttelin ja siivosin tarhaa. Muutaman tunnin touhuilun jälkeen palailin kotiin juomaan kupposen teetä ja ottamaan pienet päiväunet.
Saimme vähän tarkempaa selontekoa uuden varsan alkuhetkistä. Kaikki ei todellakaan ollut mennyt kuin ohjekirjasessa. Mitä pidemmälle tarina eteni, niin sen syvempään haukoimme henkeämme. Saimme varmasti vähän liian ruusuisen kuvan varsomisesta vuosi sitten. Oi miten onnellinen olen, että meillä kaikki meni niin hyvin. Ja on mennyt edelleen. Onneksi on ollut taas tuki ja turva seuraamassa tapahtumien kehittymistä. Olisin mä aika ihmeissäni ollut, jos olisin joutunut vuosi sitten käärimään hihat ja toimimaan kätilönä tilanteessa, jossa kaikki on jo lähtenyt menemään pieleen. Nythän mun suurin ongelma oli saada hälyt pois päältä.
Ajelin takaisin tallille ennen viittä ja otin hevoset sisälle. Sadetta oli luvassa ja ajattelin ,että turhaan seisosavat sateessa. Heitin heinää eteen ja jätin ovet auki. Ihan tyytyväisinä jäivät mutustamaan.
Iallalla mentiin vielä tallihommiin yhdessä. Lisättiin heinää ja otettiin paskat ja kuset karsinoista. Hopo oli lähdössä takaisin ulos, muut käyttäytyivät maltillisemmin. Sade nyt ei pihattotallissa maailmaa kaada, mutta kun maa on nyt vähän kuivunut ja kovettunut, niin ajattelin että turha sinne on mennä lauman polkemaan.
Illalla sai valita merirosvotarinan tai Euroviisujen välillä. Valitsimme merirosvot.