Mulla oli duunissa touhukas tyky-päivä, joka eteni jousiammunnan ja kirkkovenesoudun merkeissä. Kari keksi, että jääkin tänään tekemään kotipihaan hommia ja huudattamaan pensassahaa villiintyneessa angervoaidassa. Mä lähdin tallille. Hemppa oli viety laitumelle edellisenä iltana, joten vain oma kolmikko oli odottamassa. Seesteinen ja rauhallinen ilmapiiri, joten availin portit ja päästin ne kuljeksimaan vapaasti. Samalla viritin uudet langat pellon reunaan ja Hopon johdolla kolmikko siirtyi sinne. Kannoin vedet, täytyin heinäsäkit ja siivoilin vähän tarhoja. Lopuksi saivat pienet iltaväkkärit, jotta Hopo söisi lääkkeensä. Kun ovat keskenään, niin mitään riitaa ei syömisistä tule. Kukin tietää paikkansa ja asemansa. Ei esiinny mitään rynnimistä tai haastamista tai muuta härdelliä.
Kun pääsin kotiin taas lähempänä kymmentä, niin olin aika poikki. Kari oli juuri lopettanut pensasaitaproggiksen ja hyvältä näytti. Grillistä vähän gourmet kanaa sekä salaattia kylkeen, niin olin valmis höyhensaarille. Lähes täydellinen päivä.