Hevoset olivat aamulla taas viihdyttäneet itseään remppaamalla avoimena olevaan talliin ja ulos. Hopo oli myös keksinyt, että lähes loppuu käytetyn melassiämpärin kannen saa pienelle operoinnilla auki ja päänsä voi työntää kippoon ja lipittää pohjalle jäänyttä siirappia. Kun jäivät kiinni rysän päältä, niin Sellakin jo odotti vuoroaan, että pääsisi ottamaan parit lipaisut. Lopputulemana Hopon valkoinen läsi ei ollut enää valkoinen. Muutenkin tuoretta on nyt saatu jo sen verta, että aamuiset nakerrushetket eivät enää suju ihan pelkästään nurmea nyhtäen, vaan mukaan mahtuu kaikenlaista kikkailua, joka toki asiaan kuuluu.
Illalla virittelin niille taas laidunlankoja ja kuinka ollakaan Houdini sukelsi Rofalta saatujen paloletkujen alle ja paineli peltoon. Pienen kalastelun jälkeen se saatiin kiinni. Eihän se sen kauemmas ollut menossa, mutta vehreämmille ruohokentille kuitenkin. Kari haki sen takaisin, antoi mulla tavanomaiset palautteet ja homma jatkui normaalisti. Kolmikko pääsi uusiin lankoihin ja sai tunnin verran taas nyhtää vähän vahvempaa heinää.
Viimeisestä esikuivatusta paalista on vielä puolet jäljellä, joten kärräsimme sen tyhjään karsinaan. Kuivaheinää on n. 10 pikkupaalia, joten hyvin päästin talven yli. Tänä vuonna otetaan kuivaa puolet enemmän, kun säilytystilaa on nyt saatu järjestettyä paremmin. Kuivikkeet riittivät myös paremmin kuin oletettiin ja muutenkin ekan sisäruokintakauden ollaan ihan tyytyväisiä systeemeihin. Pientä jalostettavaa tietenkin on ja kesähän meillä on nyt aikaa taas tehdä muutoksia.