Pitkään, pitkään aikaan nukuttiin pitkään. Itse nousin ysiltä ja äijä kymmeneltä. Aivan tavatonta. Aloiteltiin päivä kaikessa rauhassa. Puolen päivän tietämillä siirryttiin Tiipiille. Kari oli luvannut napata Peneltä takakengät pois. Ihan vaan varmuuden vuoksi. Yhdeltä tallin ruunat vietiin laitumelle. Seurailtiin tilannetta sillä silmällä, että mitähän kindergarten-osasto suhtautuu tilanteeseen. Kun ruunia alkoi ilmestyä laitumen nurkille, niin Fifi oman pariviikkoisen varsansa ja kahden vuotiaan ottolapsensa kanssa valpastui ja tuijottivat kaikki neljä tikkana, että mitäs nyt. Hetken katsottueen meininkiä totesi emä, että nyt on syytä siirtyä kauemmas. Se keräili varsalaumansa ja ohjaili koko kolmikon ihan laitumen perimmäiseen nurkkaan. Sieltä sitten katselivat kun isot pojat vähän päästivät savuja ulos ja sen jälkeen ryhtyivät syömään. Aika laimea laitumellelasku tämäkin.
Palailtiin kotiin ja kohta Kari olikin jo lähdössä töihinsä. Mä ajattelin, että oikaisen hetkeksi sohvalle ja menen sitten illan hämärtyessä kurkkaamaan isojen hevostan laiduntamista. Näin ei kuitenkaan tapahtunut sillä juuri kun Kari oli poistunut pihatieltä soi mun puhelin ja Erika vähän hätääntyneenä ilmoitti, että Hopo makoilee eikä suostu nousemaan ylös. Selvä! Koskaan se ei ole mitenkään reagoinut laidunkauden alkuun ja nytkin on totutettu tuoreeseen siitä asti kun ruoho on yhtään vihertänyt. Ehkä olisi ollut hyvä pitää niitä myös virallisella laitumella aluksi vaikka pari päivää ja yöt sisällä.
Aika raskaalla kaasujalalla ajoin laitumelle. Siellä Hopo oli jaloillaan ja ihan tyytyväisenä. Mutta kun kuuntelin suolistoääniä niin oli kvoin hiljaista. Jotain pientä pinkeää ääntä kuului, joten totesin, että on aika lähteä vähän liikkeelle. Todettiin siinä samalla ,että Urho ja Hemppa ovat lähinnä seurailleet toisiaan langan eri puolilla. Nappasin urhon naruun ja siirsin sen Hempan kaveriksi. Sovittiin Erikan kanssa, että sunnuntaina laitetaan nelikko yhteen. Sitten ainakin riittää liikettä. Kaikessa on puolensa.
Nappasin Hopon mukaani ja lähdettiin tallin suuntaan. Ihan reippaasti se kulki, joten ei vaikuttanut erityisemmin kipeältä. Sella otti kilarit ja juoksutti itseään ja Urhoa hyvän tovin. Mutta kun katosimme näköpiiristä, niin Sellan kirmailukin lakkasi. Saipahan sekin pienen liikutuksen samaan hintaan. Hopo paskansi karsinaansa, joten tavara ainakin liikkui. Huiskin sen puoli huolimattomasti harjalla ja löin satulan selkään. Pihalla sen piti vähän tietenkin kikkailla jakkaran vieressä, mutta kun pääsin selkään, niin järkevöityi.
Mentiin ensin kentälle. Se on muutenkin alkanut ruohottumaan, joten ratsastaa pitäisi siinä enemmän. Tehtiin puolen tunnin paljon kiemuroita ja voltteja ravissa ja käynnissä. Väistöjä ja käännöksiä ja kaikkea muuta vastaavaa. Jos ei muuta, niin pierua ainakin tuli. Käppäiltiin siitä Erikan isommalle kentälle. Otettiin siellä erilaisia kuvioita ja nostoja väistöistä yms. Puolisen tuntia jaksoin olla siinäkin. Sitten tehtiin vielä loppukäynnit. Kaikkinensa paappa oli pari tuntia liikenteessä. Kun hyppäsin selästä alas niin suolisto mörisi kuin valtava viemäri. Pinkeys oli poissa. Tyytyväisenä ja helpottuneenä päästin paapan Sellan hoiviin. Kuuntelin varmuuden vuoksi muidenkin vatsaa. Hyvin pörisi jokaisella. Pistin Karilla tilannekatsauksen ja lähdin ajelemaan tallin kautta kotiin. Ihanaa on se, että illat ovan valoisia. Huonoa on se, että päivät venyvät. Kymmeneltä olin kotona ja aika väsyksissä. Nopea suihku ja äänikirja.