Hopon 25. syntymäpäivä. Aamulla heräsin kuuden pintaan ja lähdin aika suorilla laitumien suuntaan. Hienoisen huolen saattelemana ajelin sarastavassa aamussa. Ihana keli. Kun saavuin laitumien tuntumaan, niin n. 12 hevosesta näkyi jalkeilla 2. Toinen oli Sella ja toinen oli Hopo. Kun sain ajettua auton parkkiin ja kurkkasin pihattoladon takaa hevosia, niin jalkeilla oli enää yksi: Hopo. Vähän ihmeissäni yritin zoomailla, että missähän Urho mahtaa olla. Ruskea kumpu näkyi, mutta valkoisesta ei ollut tietoakaan. Kun astelin lähemmäs, niin näkyihän siellä valkoinenkin kumpu ja Sella makoili ihan Hopon jaloissa. Hopo lähti mua tervehtimään, niin Sellankin oli pakko nousta ylös. Hemppa myös punkesi pystyyn, mutta Urho vaan jatkoi makaamistaan. Tarjoilin tuliaiseni ja päivänsankari sai ylimääräisen leipäpalasen. Urholle heitin paahtoleipäpalasen siten, että se osui ensin hevosta jalkaan ja sitten putosi sen turvan eteen. Söi sen sitten tyytyväisenä makuulteen. Aloin vähän huolestua ja meni häätämään sitä pystyyn. Noisihan se siitä. Kopeloin ukkelin läpi ja totesin, että kaikki on niin kuin pitääkin. Suolistoäänet olivat ehkä aavistuksen pinkeät. Sellalla sama juttu, mutta Hopon suoli pörisi ja pulputteli. Olin sonnustautunut ratsastusvaatteisiin, mutta totesin siinä, että koko lauma on niin unelias ja oloonsa tyytyväinen, että en viitsi alkaa Hopo nyt sen enempää hyppyyttää. Kun olin jo porukan herätellyt, niin alkoivat sitten nyhtää ruohoa. Harjasin kolmikon ja palailin omia jälkiäni. Muut hevoset ottivat edelleen lukua. Katselin vielä hetken hevosten touhuja ja lähdin ajelemaan kotiin.
Puolen päivän kieppeillä lähdin Tiipiille. Olin vähän jännittynyt, miten Tatankan käy, kun joutuu isoon laumaan isojen hevosten kanssa. Koska varsalauma oli jo laitumella ja mulla ei näin ollen ollut hevosta laskettavaksi irti, niin sain komennuksen mennä takalankojen äärelle. Ajatuksena oli, että jos siitä painavat läpi ja peltoon, niin on sitten joku haalimassa niitä kiinni. Sain Fifin omistajan seurakseni ja siellä me sitten yhdessä odotettiin ja jännitettiin.
Ensi tuotiin pari lussumpaa tapausta. Ne lähinnä halusivat juosta ja saivaitkin teinitytöt heti kirmailuun mukaan. Olin aika helpottunut kun huomasin, että Tatankalla ei ollut mitään vaikeuksia karistaa isompia kavereita kintereiltään. Eikä siinä mitään ärhentelyä edes ollut ilmoilla. Kunhan juoksentelivat. Seuraavaksi tuli Pene ja tilanne heti vähän sähköistyi. Viimeisenä toinen haastaja ja jonkun verran Penen kanssa kolistelivatkin. Aikansa 8 hevost juoksentelivat ympäri laidunta. Varsat kieppuivat mukana. Fifi ohjaili varsoja(an) aina suojaan ja ne, jotka halusivat välejään selvitellä, selvittelivät.
Tilanne alkoi tasaantua. Tatanka kävi sovinnollisesti nuuhkaisemassa uusia tulokkaita. Pene oli tosi kiinnostunut varsoista ja kaikki tuntuivat mahtuvan samaan lohkoon varsin hyvin. Helpottuneena ja hyvillä mielin lähdin valumaan kotia kohti. Laitoin Karille taas väliaikatietoja.
Viideksi oli sovittu Erikan kanssa tällit isojen hevosten laitumelle. Oli tarkoitus pistää nelikko yhteen. Olin aikataulussa paikalla. Otin Urhon ja talutin sen takaisin alkuperäiseen lohkoonsa. Hemppa liittyi seuraan. Ilman sen suurempaa härdäämistä porukka oli kasassa. Vähän hemppa uhitteli Sellalle ja Hopo uhitteli takaisin. Kolmiodraama jatkuu. Kävin vielä tallilla ja kello taisi olla taas yhdeksän, kun ehdin kotiin. Hopo oli saanut somessa paljon onnitteluja. Toivon meille vielä muutaman onnellisen yhteisen vuoden.