Marraskuu on puolessa. Lämpötilat ovat piirun verran plussalla. Ei tunnu talvelta, mutta hämärää on. Aamulla pakattiin johtotähti täyteen rekvisiittaa ja jaettavaa materiaalia. Otin suunnaksi Pikkupihlajan ratsastustallin ja kymmeneltä lähti puhekone pyörimään videoiden kera. Alkeikurssipäivä siis. Vaikka puhuin kuin Runeberg, niin aika loppui jälleen kerran kesken. Laji on niin monisäikeinen ja jos yrittää pitäytyä ihan perusasioissa, niin kuulijat kuitenkin kyselevät lisää ja vievät jutut jo paljon aiottua pidemmälle. Kysymyksiä satelee treenaamisesta, varusteista ja ruokinnasta henkiseen valmennukseen ja mielipidekysymyksiin.
Vähän ennen kahta valkoinen hevonen mies selässä ilmestyi pihapiiriin. Joku kävi avaamassa maneesin oven. Jatkoin juttuani ja sivusilmällä katselin ikkunasta, millainen rodeo saadaan aikaiseksi. Urho vähän puhisi, mutta asteli sitten maneesiin. Ekalla kierroksella katseli ympäriinsä ja näin, että olihan se vähän jännittynyt, mutta rentoutui nopeasti. Älyttömän hyvin ovat Karin kanssa hitsautuneet jo yhteen. Hetkeä myöhemmin ja ravailivat ja laukkailivat ympäri maneesia. Lopettelimme puheet sisällä ja siirryimme maneesiin.
Demossa luonnollisesti esitettiin mr-istunta. Se kiinnostaa aina kamalasti, vaikka ei todellakaan ole ihan ensimmäisiä asioita, joita lajin pariin tulevan täytyy omaksua. Toki keventely kilometristä toiseen rasittaa hevosen selkää ja ratsastajan polvia, mutta hyvin alemman tason luokissa pärjää ihan perusratsastuksella, niin kuin myös perusvarusteilla. Niin tai näin, niin Urho hölkötteli pitkin maneesia ja saatiin sille hyvä uusi kokemus. Hetken hölkän jälkeen otettiin huolto. Ei juonut, naukkasi vähän kauraa ja Kari otti huikan urkkajuomaa. Viilennetiin ja ratsukko jatkoi matkaa. Muutaman kiekan jälkeen tulivat maaliin, jonka jälkeen palauteltiin hetki ja mentiin tarkastukseen. Se oli sitten siinä. Satuloitiin hevonen ja lähtivät kympin lenkin kautta kotiin.
Kurssilaiset pakkaantuivat vielä tallitupaan. Katsottiin viimeinen video ja aika oli kysymysten. Niihin ei meinannut tulla loppua ja ensimmäiset ehtivät jo lähteä ja mä ehdin pakata osan kamoistani, kun juttu vielä jatkui ja jatkui. Aikataulu piti kuitenkin hyvin ja vähän jälkeen kolmen olin kotimatkalla. Ajoimme Karin kanssa lähes samanaikaisesti pihaan. Sen lisäksi, että Urho käyttäytyi todella fiksusti maneesissa ja demossa, niin se oli tehnyt erinomaisen lenkin. Kari oli varsin tyytyväinen. Ja minä myös!