Piti lähteä yhdessä ratsastamaan heti aamusta. Todettiin kuitenkin, että maa on kova ja vetkutettiin tallikäyntiä iltapäivälle. Yllättävää ja harmillista, että maa pysyi kovana ja luonnollisesti sadekelien jälkeen tosi muhkuraisena. Päätettiin viedä valkoiset taluttelulenkille. Kari suuressa viisaudessaan totesi, että riimuilla mennään. Voisin sanoa, että se oli kyllä virhe. Kaksi kahjua sitten pyöri ympyrää. Varsinkin, kun vieras ratsukko vielä sattui samoille reiteille, niin olihan siinä taas säätämistä. Mun ajatus oli ollut, että jos vaikka päävehkeet laitettaisiin päälle, mutta se ei sitten käynyt. Ehkä ensi kerralla.
Hopon otin myös pienelle kävelylle. Eipä siinä mitään, normaalisti taas liikkui, mutta katsotaan nyt vielä viimeinen piikki, ennen kuin taas menen selkään.
HIHS viihdytti hevosväkeä. Ei jaksettu vääntäytyä paikan päälle, mutta seurailin televisiosta kilvoittelua. Myöhään illalla juhlanäytöksessä nähtiin myös muutama matkaratsukkoa pyörimässä areenaa ympäri. Toivoisin kovasti, että johonkin tapahtumaan saataisiin järkättyä demona kilpailun kulku. Norjalaiset olivat omassa hevostapahtumassaan toteuttaneet sen aika esimerkillisesti: lähtö areenalla, ratsukot siirtyivät maastoon, jossa pieni lenkki huoltoineen, maaliintulo taas areenalla ja lopputarkastukset siellä tuuletuksineen. Minimaalinen esittely lajista, mutta kertoisi kuitenkin paremmin, kuin pelkkä reipasvauhtinen laukkailu ympäri kenttää. Tosin kiitosta oli tullut värikkäistä varusteista, joten julkisuusarvo oli kaikesta huolimatta merkittävä.