Hevoset nauttivat täysin rinnoin laidunelämästään. Puolen päivän tietämissä oltiin taas laitumien laidalla. Käytiin hevoset läpi. Harmi kyllä Sellan kärsä oli päässyt taas vähän kärähtämään. Muutoin kaikki oli kunnossa. Jonkun verran ötökät ovat kiusanneet, mutta ei mitään ihmeellistä ongelmaa silläkään saralla.
Kari laitteli Urhon ratsastuskuntoon. Se oli ihan mielettömän paksu. Siis hevonen. Ukko hyppäsi selkään ja samalla sekunnilla hevonen otti pienet rodeot. Eikä siinä kaikki. Se kieltäytyi lähtemästä pois vahan turvallisesta tutumasta. Ei oikein ollut halukas lähtemään hyvättä tai pahalla. Lopulta se lähti liikkeelle mua ja leipapussia seuraillen. Typerä otus. Miten nuo voivatkit tuolla tavalla taantua? Vähän aikaa kun on pellossa, niin on tosiaan pellossa.
Pääsivät liikkeelle ja mä jäin siivoilemaan hätäpaskoja. Lähdin ajelemaan perään, sillä olin aavistuksen huolissani, että mitenkähän äijän käy. Olivatkin päättäneet lähteä eri suuntain kuin sovittiin, joten enhän heitä sitten mistään löytänyt.
Menin tallille keräilemaan talven aikana kaluttuja oksia. Ne on tarkoitus polttaa mahdollisimman pihan. Mieletön määrä risuja löytyi poltettavaksi. Osa taitaa olla kyllä edellisten vuokralaisten ajalta, sillä kaivelin niitä myös aitojen ulkopuolelta. Mutta tavoitteemme on siivota koko tallialue tämän kesän aikana.
Pari tuntia myöhemmin Kari ratsasti pihaan. Lenkki oli mennyt hyvin ja Urho oli tullut järkiinsä aika nopeasti. Kari lähti ratsastamaan takaisin laitumille. Muut siellä kaikessa rauhassa odottelivat. Kari kävi vielä tutkailemassa Hopon kuulumiset. Paapallakin oli kaikki hyvin, joten me kiirehdimme matkaan.