Ihan älyttömät kelit! Kari lähti aamusella tallille ja suitsi sekä satuloi Sellan ratsastuskuntoon. Pienen tauon jälkeen tamma olikin tulta ja tappuraa. Neuvoteltavaa oli jonkin verran. Kari mietti mielessään, että poika tulee kyllä saamaan kylmää kyytiä aaton ratsastusretkellä. Kiersivät neljän kilsan hevosenkenkälenkin. Askellajina oli käynti, mutta loikkimista ja pomppimista suuntaan jos toiseenkin oli riittävästi tarjolla. Jalka lämpeni vähän liikutuksesta, mutta lähti viilenemään välittömästi. Jotain siellä tapahtuu.
Mä ajelin tallille puolitoista tuntia myöhemmin ja mitä lähemmäs kohde tuli ja mitä enemmän jouduin lisäämään pyyhkijöihin tehoja sitä vakuuttuneemmaksi tulin siitä, että en todellakaan lähde mihinkään ratsastamaan. Huumorintaju oli ihan totaalisesti loppumassa tähän jatkuvaan sateeseen! Ilmoitinkin oitis tallille saavuttuani, että teen safkat ja poistun paikalta. Onneksi Hedu sattui olemaan paikalla ja sai houkuteltua mut juomaan kupposellinen teetä pahimpaan ketutukseen. Siinä sajua siemaillessa tosiaan suurin ärsyyntyminen suli pois ja samaan aikaan sade hiipui. Näin ollen päästiin kuin päästiinkin selkään ja jopa kuivana.
Hopo ja Urho ovat jo hyvät kaverukset ja mukavassa mielialassa kierrettiin pöllökujan lenkki. Mulla tosiaan fiilikset paranivat lenkin edetessä. Hölkättiin niin pitkälle, että oli pakko tehdä Hornankalliolla loppukiepaus. Ja juuri silloin Urho pääsi yllättämään. Remontissa olevassa aaltopeltivajassa naulapyssy lauloi ja ovet paukkuivat tuulessa. Urho teki erittän kipakan täyskäännöksen ja samalle hetkellä oli selvää, että nyt tulee pudotus. Hopokin luottaa Urhon reaktioihin ja ehti sekin ysikymppisen tekemään, ennen kuin sain sen ruotuun. Tuolloin äijä makasi jo selällään maassa, mutta yritti tiukasti pitää ohjista kiinni. Muutaman metrin raahautui hevosen vetämänä perässä, mutta sitten ote irtosi ja Urho singahti vajan taakse pienelle rundille. Tosi nopeasti se kuitenkin rauhoittui ja antoi tietenkin itsensä kiinni. Kurainen äijä ja vähän kipeät sormet saatiin lopputulokseksi.
Kun päästiin takaisin tallille, niin tutkittiin Urho ja todettiin, että ei mitään vaurioita esim. kintuissa. Samalla mittailtiin Sellan jalkojen lämpötilat. Kyllähän niissä edelleen eroa oli. Samalla kuultiin kauhutarina siitä, miten juuri kuluneella viikolla yksinäinen ratsastaja oli suistunut meidän metsälenkillä kanveesiin ja virunut kinttu hajalla metsässä hyvän tovin. Ei tietenkään kännykkää mukana, joten ihan tyypillinen tilanne.