Kiirusta aamusta iltaan. Vauhdikas aamu ja kymmeneltä noustiin jo ratsaille. Pojat olivat reippaalla tuulella. Suunnattiin Riitan kiepille. Reippaasti mentiin kaikki siihen soveltuvat kohdat. Käyntikin oli niin vetävää, että meinasi taas berberi hiertyä. Kiva kun saatiin pieni pakkanen, niin Hopolainenkin oli turkkinsa kanssa reippaana.
Mietin siinä matkan taittuessa, että ratsastus on kyllä monitahoinen harrastus. Joku haluaa hioa siirtymisien hivelevää täydellisyyttä ja me taas keskitymme siihen, että hevonen toimisi tilanteessa kuin tilanteessa. Nyt kun uusi hevonen on tullut perheeseen, niin on taas paljon uutta kohdattavaa. Vaihdellaan vetovuoroja, ratsastetaan peräkkäin ja rinnakkain, turpa kiinni hännässä ja pilkkuna taivaanrannassa. Sanoinkin Karille, että Hopo sai taas uuden höyrypään koulutettavaksi. Ehkä se vielä tämän homman hoitaa.
Urho jäi looppiin Riitan tiluksien tuntumaan. Eroahdistusta ei tullut kummallekaan. Mutta kun uusi hevonen lisälenkin jälkeen sai Hopon hanurin taas kiikariinsa, niin sitten äijää vietiin. Tarjolla oli pientä pukkisarjaa ja muutakin mukavaa. Aika paljon sai isäntä tehdä töitä, että saavuttivat meidät sulassa sovussa ja sovitulla vauhdilla. Urholla on helposti tarve mennä aavistuksen kovempaa, kuin ratsastaja haluaisi ja siinä on vielä hivenen työstettävää. Martsari on toiminut hyvin ja siitä on jo nyt tullut vakkarivaruste.
Päätettiin palailla kotiin päin metsälenkin kautta. En ihan muistanut kaikkia mutapaikkoja ja niinhän siinä kävi, että juuri ennen kuin päästiin takasin tielle sattui Hopolle harha-askel ja upposimme jään läpi mutamonttuun. Vaari kävi polvillaan ja multa pääsi kiljahdus. Ja voi että sain siitä kuulla. Olin juuri selittämässä jotain juttua ja kun keikahdus sattui, niin toki pieni kiljahdus ilmoille kantautui. Kaikeksi onneksi mitään vaurioita ei tullut ja Hopo liikkui ihan puhtaasti kotiin asti.
Reissuun meni aikaa ihan piirun verran alla kahden tunnin. Hopedi hölkötteli 16km ja Princzis 17km. Käyntipätkää oli puolet, joten hyvää vauhtia pidettiin yllä hölkkäpätkillä. Tallilla molemmat saivat loimet päälleen ja painelivat pihalle heinille. Meillä oli taas kiire seuraavaan paikkaan ja ilta meni suvun parissa merkkipäivää juhlistellen. Vielä ennen kuin vuorokausi vaihtui, niin sain jotain ripsuja infoa kevään kisoista ja pistin tietoa eteenpäin. Nyt kun paletti olisi pian nipussa, niin voisi alkaa lähestymään potentiaalisia osallistujia vähän aggressiivisemmin, sillä kisakalenterin jokainen FEI-kisaaja laatii takuuvarmasti ennen kuin vuosi vaihtuu.