Itsenäisyyspäivän aloitin lueskelemalla muistoja sodan käyneistä hevosista. Silmäkulmat kostuivat. Valtava, valtava on ollut se työ, jonka tuon ajan hevoset ja ihmiset ovat tehneet. Siitä kaikesta saamme olla kiitollisia. Illalla kuulimme Tampereen mellakoista ja tuntuu aivan uskomattomalta, että jotkut haluavat juhlia itsenäisyyttämme vandalismin keinoin. Jos olisimme vanhan vallan alla, niin pahantekijät eivät olisi sakoilla selvinneet, vaan edessä olisi ankeat ajat.
 |
Aamulla painelimme tallille. Yö oli tuonut ensilumen, mutta se oli märkää ja arvelinkin, että tilsaongelma koituu mun ja Hopon kohtaloksi. Kari ystävällisesti levitti kavionpohjiin tervaa, mutta vaikka vanhat konstit ovat usein parempia, kuin säkillinen uusia, niin tällä kertaa asia ei ollut näin. Käynnissä paakkuja syntyi ja ensimmäisessä vähän reippaammassa alamäessä liukumäkiefekti ei tuntunut miellyttävältä. Jatkettiin vielä hetken matkaa, mutta metsäosuuden alkaessa totesin, että me käännymme ympäri. Hopo pääsi vuorostaan häntäpesuun. Ärsyttää, kun koko kolmikko suttaa peräpäätään. Loimet tietenkin auttavat asiaa ja kuvittelen psylliumin vaikuttavan tuohon myös.
Urho ja Kari tekivät kympin lenkin vauhdikkaasti. Käyntiosuudet tietenkin käyntiä, mutta muut osuudet matkavoittavaa ravia ja laukkaa. Kyllä oli äijällä taas suu messingillä, kun tuli lenkiltä takaisin. Kun me käännyimme Hopon kanssa ympäri, niin ravasimme hevosenkenkälenkin kautta lähes tallille asti. Hyppäsin selästä ajas ja talutin perille. Sella oli aloitellut jo pientä tervetuliaispoukkoilua ja Minna oli aikeissa viedä sen sisälle juuri samalla hetkellä, kun putkahdimme sillan yli pihapiiriin. Laitoin Hopon takaisin tarhaan ja tilanne rauhoittui. Ehdittiin kymmenisen minuuttia jorista joutavia, kun Kari ja Urho ilmaantuivat näkyviin. Urho sai loimen päälleensä, sillä se oli vähän kostea. Hopo sai olla nudena. Vaikka taivaalta läsähteli kosteaa lunta satunnaisesti, niin arvoimme sen pärjäävään ilman palttoota.
Tallihomman jälkeen oli kiire siistiytymään ja sen jälkeen kiireesti tien päälle ja kohti Ekojärveä. Siellä lime-tiimi aloitteli sidosryhmien kanssa pikkujoulujaan lounaan merkeissä. Kun pääsimme paikalle, niin porukat olivat jo päättäneet vuoden 2015 valloittamisesta. Keltainen ja lime aikovat ilmeisesti tehdä jatkossakin tiivistä yhteistyötä. Italia siintelee mielessä. Illan edetessä ideat ja suunnitelmat muuttuivat villimmiksi, mutta se kai on varmaa, että kaikki paikalla olleet pyrkivät tavalla tai toisella lähtemään Haanjaan jo keväällä 2014. Springtime Ride Jokioisissa taitaa tulla liian varhain. Nähtäväksi jää, millainen maailmavalloitus tästä alkaa. Ilolla toivotan tervetulleiksi kv-reissuille uusia suomalaisia tiimejä. Yhteispelillä saadaan varmasti paljon aikaiseksi.