Aamupäivän vettä tuli kuin ison kirjan vedenpaisumuksessa. Puolilta päivin taivas alkoi kuitenkin kirkastua. Viikon verran on varovaisesti suunniteltu tälle päivälle sijoittuvaa yöratsastusta. Sääennuse lupaili, että aamun sataa, sitten on poutaa ja illalla sataa taas vielä aamuakin voimakkaammin. Kari ilmoitti heti alkuunsa, että ei aio kastua eikä näin ollen aio retkelle osallistua. Mä puolestani olin sitä mieltä, että lämpimähkössä säässä ei kastuminen välttämättä edes haittaisi.
Seitsemältä mentiin tallilla ja haettiin hevosta taas laitumelta pois. Jotain säämistä oli jälleen siinä, että mikä suunta mennään fillarilla ja mitä kävellen ynnä muuta sellaista. Saatiin kuitenkin kahdessa hakuvuorossa hevoset talliin. Olin ajatellut, että olisivat vielä hetken pihalla, mutta ötökät kävivät niin ärhäkästi kimppuun, että kuljetettiin ne suoraan sisälle. Samassa alkoi taivas tummua ja muutama tippa putosi maahan.
Aloin laitella Hopo valmiiksi. Siinä touhutessani sain heinää kaula-aukosta sisälle ja samalla huomasin, että vaikka kotona olin vaihtanut liivit valkoisista mustiin, niin en ollutkaan laittanut urheiluliivejä päälle! Tämän kokoinen ihminen, tällä rintavarustuksella ei voi ratsastaa ilman urheilurintaliivejä. Eipä voinut muuta kuin vetäytyä yöratsastuksesta. Karin mielestä olin tahallani laittanut väärät liivit, koska en kuulemma kestäisi kastumista. Riitta taas ehdotti, että koska toisaalla samaan aikaan on käynnissä nakukymppi, niin mä voisin iha hyvin lähteä nakuratsastukselle. Kyllä riitti taas kavereille hupia. Jätettiin hevoset talliin nuokkumaan ja lähdettiin ajelemaan Marjutin pihan suuntaan. Kello ei ollut vielä edes kymmentä, joten eipä siellä ratsastajia näkynyt. Yhdeltä yöllä Kari sai viestin, että hauskaa oli ollut, vähän olivat kastuneet, mutta kylmä ei silti ollut tullut. Olin harmissani, mutta toisaalta, taisin jo yhdeltätoista torkahaa sohvalle. Täytyy yrittää seuraavalla kerralla päästä mukaan ja pukeutua oikein.