Vuosi sitten oli aika jännät paikat, kun Sella putkautti Tatankan maailmaan. Moni asia mua huoletti ennen ja jälkeen varsomisen, mutta nyt kun vuosi on eletty ja olen kuullut yhtä sun toista, mitä joillekin on tapahtunut, niin ei voi muuta kuin hengähtää helpottuneesti. Meillä on ollut tuuria ja tietenkin hoito ja huolenpito ihan ensiluokkaista Mervin valvovan silmän alla. Saa nähdä, miten syksyllä käy. Niin kamalan moni asia voi mennä pieleen, mutta niin ne tietysti voi mennä pieleen myös aikuisten hevosten kanssa. Lisäksi mietiskelin, että kyllä vuosi on mennyt nopeasti. Tästä vielä vuosi eteenpäin, niin alkaa vähitellen jo olla satula selässä ja kevyt paino satulassa. Tosin, tässäkin asiassa meillä on eriävät mielipiteet, joten kuka tietää, mitä tuleman pitää. Opetteluahan tämä koko ajan on. Asioita ei haluaisi tehdä liikaa tai liian aikaisin, mutta en sitäkään halua, että varsa on ensin neljä vuotta pellossa ja sitten sen kanssa vasta aletaan touhuta. Minun mielestä Tanka voitaisiin vähitellen opettaa ajolle, mutta Kari ei näe siihen mitään syytä. Pelkään vähän, että jos sillä ei ole virikkeitä ja mielekästi tekemistä, niin olemme vaikeuksissa. Vaikka se onkin luonteeltaan ihana, niin jos ei aika kulu, niin se ei sitten kulu. Kun ikätovereita ei enää syksyn jälkeen ole, niin sen täytyy jotenkin muuten saada purettua energiaansa. Hieno projekti tämä kuitenkin on ja on ollut.
