Vaihdoin hetkeäkään empimättä duunipaikan pikkujoulut rauhalliseen maastolenkkiin. Aurinko laski sopivasti maaston aikana ja yritettiin tiirailla ISON-komeettaa, joka oli kuitenkin jo hajonnut eikä ollut enää ilmeisesti silmin havaittavissa. Hevoset olivat kivalla tuulella. Hopo ja Sella pääsivät köpöttelyretkelle. Tiet ovat aika kovassa kunnossa. Pakkasta oli lähtiessä pari astetta ja palatessa viisi. Kolealta tuntui ja pitkiä kalsareita täytyy alkaa vähitellen käytellä myös 66-pöksyjen alla. Ei auta. Nyt kun tulisi lunta, niin olisikin aika kiva pikkujoulukeli.
Ratsastusretki oli taas mukavan rentouttava. Kierrettiin pöllis ja kosteatkin kohdat olivat sopivasti jäätyneet, joten lähes kuivin jaloin matka taittui. Paluumatkalla oli syytä sytyttää fikkarit. Meillä oli molemmilla aika kylmä ja päätettiinkin, että luikitaan kotiin niin nopeasti kuin mahdollista.
Kari vielä tallilla nyki irti yhdeltä hevoselta repsottavan naulan ja yritti kiinnittää irvistelevän kengän vähän paremmin kiinni. Sitten meitä vietiin takkatulen ääreen.