Jostain syystä aamu lähti vähän kankeasti käyntiin, varsinkin Karilla. Mä olin jo hyvässä vireessä, kun sain vähän poikkeuksellisen viestin, jonka ansiosta lähdin hieromaan pillerikauppaa jaffa-pullon kupeeseen. Tämän jälkeen kauhisteltiin Karin työkaverin lähettämää kuvaa kaatuneesta hevostrailerista. Siitä ahdistuneena Kari lähti vaihtamaan Rangeriin ihan oikeat talvirenkaat. Tämän jälkeen lähdettiin tallille. Riitan kanssa oli sovittu yhteislenkistä. Pieniä viivytyksiä tuli matkaan, kun todettiin maa niin jäiseksi, että Sellan sijaan lenkille saisi lähteä hokkikenkäinen Urho. Sitä ennen Sella ehti kuitenkin ottaa Karilta hatkat. Iloisesti sladitellen pinkaisi kohti autotietä, mutta onneksi kurvasi laitumille burnailemaan. Kun äijä ennätti perään, niin suunta vaihtui ja yhtä vauhdikkaasti ja armottomasti liukastellen tamma kiisi takaisin tallin suuntaan. Kun Kari pääsi takaisin talliin, niin prinsessa räpsytteli hämmentyneenä ripsiään karsinassaan. Se oli ikään kuin ei olisi missään ollutkaan. Ihme, että ei vetänyt vielä liukuovea kiinni perässään, niin hämäys olisi ollut täydellinen. Tässä vaiheessa minäkin ennätin tallille. Karin huolimattomuuttahan tuo oli ja oikeastaan ihan hyvä, että hänellekin joskus näitä hasseja sattuu, kun on varsin armoton siinä hetkessä, kun jollekin toiselle tapahtuu jotain vastaavaa.
Laittelin Hopon nopeasti valmiiksi, sillä olimme taas myöhässä. Urho antoi melle muutaman minuutin eteen. Oranssit takit ovat kyllä oivalliset. Mä pystyin seuraamaan, missä takaa-ajaja tulee ja Kari näki missä saalis vaeltaa. Ennen lampea oltiin kimpassa. Rennon letkeästi edettiin. Kun saavuttiin villihevostilalle, niin siellä ratsastajat olivat juuri nousseet ratsaille. Kierrettiin Riitan tilukset ja he lähtivät sitten saatille. Yhtä matkaa kuljettiin Linjämäen koululla asti. Me jatkoimme suoraan kohti kotitallia ja Riitta sekä Sari kääntyivät vasuriin. Mukaviahan nämä tapaamiset ovat. Hopon kanssa on hivenen stressaavaa, kun saattaa oikeasti rankaista aika armottomasti. Urho vähän kuumui seuralaisista, mutta hyvin sillä pysyi konsepti kasassa, sanoi Kari. Loppumatka oli rennompi. Pojat kulkivat rinta rinnan tai sulassa sovussa vetäjää vaihdellen. Tästä harmoniasta olen kyllä tosi tyytyväinen.
Aurinko oikeastaan laski sillä hetkellä, kun saavuttiin tallille. Kaksi tuntia oltiin liikkeellä. Molemmat hevoset olivat hiessä. Urholle riitti rättipesu, mutta Hopo joutui suihkuun. Tulisi nyt ne pakkaset! En vaan viitsisi klipata yhtään enempää, sillä loimittaminen ei ole ollenkaan Hopon mieleen. Pasikin kertoi, että jonain aamuna oli oikein joutunut neuvottelemaan vakavasti asiasta. Kumpikin pääsi pihalle loimi päällä ja sai heinätupon nokkansa eteen. Kari jäi vielä siivoamaan tarhaa ja tarkkailemaan sitä, pitääkö loimia vaihdella, kun mä lähdin jo kotiin lämmittämään saunaa. Kun tarhat oli siivottu, niin Urho vapautui loimestaan, mutta Hopo jäi palttoo päälle.
Illalla mietin seuraavan viikon liikutukset. Se on sanottava, että kolmen kanssa pähkäiltävää on vähän enemmän kuin kahden. Mitä se sitten olisikaan, jos noita kaviokkaita olisi vielä enemmän.