Olen aamulla jo yhdeksän aikaan tikkana selässä. Aamu kirkastuu juuri yhdeksältä ja suuntaamme pellolle. Tuuli ei ole niin kova kuin edellisenä päivänä ja pakkastakin on vain viitisen astetta.
Laidunpellolla teemme muutaman kiemuraisen lenkin ja sen jälkeen suuntaamme takapellolle. Aikamme kierreltyä ja kaarreltua palaamme kentälle. Hetken aikaa ravailemme kiemurauria ja pääty-ympyröitä. Sitten otamme muutamat laukannostot ja taas reipasta ravaamista muutama kierros. Loppuverkka sitten pitkin ohjin ilman jalustimia erilaisia kiemuroita ja voltteja.
Kun olemme lopettelemassa, niin Sipiläisten neidot isänsä kanssa tulevat Hopo tervehtimään. Porkkanoita on pussillinen mukana ja poika pistelee ne tuulensuojaan tuossa tuokiossa. Hopo saa taas toppiksen päälle ja pääsee tarhaan tuumailemaan.
Tytöt auttavat välinehuollossa kuin vanhat tekijät. Ehkä heistä kehittyy vielä kunnon tallityttöjä, kun ikää tulee vähän lisää.
Kari käy illalla laittamassa vuohiseen rasvaa, sillä se on taas vähän oireillut. Todennäköisesti putsit vähän ärsyttävät herkkää ihoa. Hokin nirhaisu on jo parantunut, mutta siihenkin Kari laittoi salvaa. Loppuhuipennukseksi äijä hukkasi sormuksensa ja edessä oli uneton yö, kun pelkäsi, että sitä ei enää löydykään.