Aamulla suunnattiin tallille yhdeksän hujakoilla. Karitan kanssa oli sovittu, että on vuosittaisen ratsastuselämyksen aika. Ehdittiin talin pihassa touhuilla jotain pientä ennen kuin vierailija saapui paikalle. Tällä on jo pitkä perinne, joten homma on yksi kesän varmoista merkeistä. Suihkuteltiin ötökkämyrkyt omaan nahkaamme ja ahtauduimme mun pikkuautoon ja laiskoina ajeltiin puolen kilsan matka laitumelle. Napattiin kolmikkoa pois lohkoltaan ja sumplattiin talutusjärjestys. Karita kokemattomimpana laitettiin Hopon narun jatkoksi. Minä vein Urhoa ekana, sitten tulivat Hopo ja Karita ja joukon häntänä Kari sekä Sella. Hopo vei Karitaa vähän miten haluasi, mutta eihän se halunnut muuta kuin nappailla pientareelta herkkuja suuhunsa. Iso tie ylittyi asiallisesti kaikilta ja sittenhän oltiinkin jo omilla kulmilla.
Hevoset laitettiin hetkeksi talliin viileään ja varustettiin vieraileva ratsastaja säädetyllä tavalla. Kari valmisteli Sellan ja mä laitoin Hopon kuntoon. Noustiin Karitan kanssa ratsaille ja käytiin kertauksen omaisesti perusjutut läpi. Sitten siirryttiin kentälle, jonne olin kipaissut kolme tötsää kierreltäväksi. Vielä käytiin muutama juttu läpi ja lähdettiin liikkeelle. Ja kuinka ollakaan sain taas hyvän muistutuksen siitä, että ratsastus ei todellakaan ole helppo laji! Jos ja kun sitä yheistä säveltä ei löydy, niin eihän homma toimi yhtään. Hevoseen vaikuttaminen tapahtuu ihan huomamatta ja kun mielessään keskittyy tekemään jotain, niin epähuomiossa tulee tehtyä samanaikasesti paljon muutakin. Onneksi Karitalla riittää huumorintajua ja naurettiin yhdessä sitä, miten Sella lähinnä kulki Hopon perässä tai vaihtoehtoisesti kieltäytyi tekemästi yhtään mitään. Tunnin verran kuitnkin yritettiin tehdä voltteja ja kierrellä kentälle aseteltuja tötteröitä, väistöjä ja etuosan käännöksiä. Jotkut jutut onnistuivat vähän ja jotkut jutut vielä vähemmän, mutta mukavaa oli. Lopulta ratsastaja totesi, että jalat ovat aivan tiltissä.
Meidän pyöriessä kentällä lähti Kari Urhon kanssa maastoon. Ilmeisesti laidunelämä ja helteinen keli yhdessä aiheuttivat sen, että Urho-poloinen tuiskahti kumoon. Lopputuloksena tallin pihaan puolentoista tunnin (20 km) lenkin jälkeen könkkäsi säälittävän näköinen olento, jolla oli molemmat etupolvet auki ja turpa veressä. Pelästyin näystä niin paljon, että singahdin ylös historiallisesta muovituolista niin äkkinäisellä liikkelle, että loukkasin selkäni! Hirvittävä noidannuoli alaselässä ja verta valuva hevonen silmien edessä. Hätä ei ollut onneksi ihan niin suuri kuin valkoisen hevosen kohdalla helposti näyttää. Urho pääsi suihkuun ja samalla pesin haavat lämpimällä vedellä ja miedolla pesuaineella. Toivottavasti ei mitääntulehduksia saada, mutta aika hyvin kintut saatiin paikkailtua. Turpa vasta surkealta näytti, mutta hellä huuhtelu sienellä ja aimo kerros salvaa toivottavasti helpottavat tilannetta. Ötökät huolestuttavat. Kun on kuuma, niin nekin tunkevat ihan kaikkialle. Puhtoinen ja paikkailtu Urho pääsi pihalle Hopon ja Sellan seuraan. Kiirehti tietenkin piehtaroimaan, vaikka olin toivonut, että keskittyisi syömiseen. Heti olivat sitten polvet humuksessa.
Karita hämmästeli sitä, että hevoset ovat kuin koiria. Pönkivät kaikki paikat ja tutkivat uteliaasti kassit ja kipot, joihin käsiksi pääsivät. Hopo pani oikein parastaan ja kollasi roskiksen ja kaivoi oman mössönsa omin turvin esiin ja kun ei saanut kantta auki, niin heilautti kipon vielä 20 litran vesiämpäriin, jossa kansi aukesi ja koko kolmikko pääsi maistelemaan hyvin laimennettua greenline-vettä. Siinä rytäkässä osa puurosta lensi tietenkin tallin seinille ja roskatynnyri kaatui ja sellainen tavanomainen kaaos vallitsi tallipihassa. Selitinkin, että harvoin hevoset liikuskelevat omin päin talliin ja pihalle ja tarhoihin ja kentälle. Mutta kun kuviot ovat näinkin pienet, niin saavat vähän erioikeuksia.
Kolmikko jäi yöksi pihalle. Kari kävi vielä myöhemmin katsomassa, että kaikki oli ok. Tossukauppiaat vastasivat, että voi voi ja äijä pisti rekkulaa valmistajalle. Oma tutkimus tuotti myös sellaisen johtopäätöksen, että ruuvit ovat liian lyhyet. Seuraava askel on varmaankin se, että ruuvikaupasta haetaan mittatilausruuveja.