Aamulla kun heräsin, niin menin heti koneelta tarkistamaan, miten kisat Ruotsissa etenivät. Paljon tuttuja nimiä oli lähtölistalla, joten kiinnosti toki ystävien edesottamukset. Heigo oli Virosta lähtenyt hakemaan 120 km:n tulosta, Vilde ja Tonje Norjasta ja tietenkin iso nippu Ruotsalaisia. Mia Schauman oli suomalaisista lähtöviivalla. Ratsastajaa en tunne, mutta alla olevan ratsun sitäkin paremmin. Go, Avialis, go!
Kun kilpailijat jatkoivat uurastustaan Ruotsissa siirryimme me blueskansaa väistellen Tiipiille traikun kanssa. Aluksi menin puskaan väijymään, jos saisin todistusaineistoa väitteelle, että Tatanka on nähty tissillä. Sain yhdeltä kasvattaystävältäni tähän vähän taustatietoa ja mahdollista se kuulemma voisi olla, jos tamma on niin suurisydäminen, että antaa vieraidenkin ottaa välihuikkaa. Väijyni aikana ei mitään siihen viittavaa kyllä tapahtunut. Sitten Kari hakikin Tatankan pois ja alkoi ankara koulutus.
Vaihdettiin lastauspaikkaa ja traikku sijoittui siten, että aurinko ei paistanut sisälle, joten joutuisivat sukeltamaan pimeään aukkoon. Leppoisissa fiiliksissä aloitetiin ja varsat astelivat heti sisälle. Pientä empimistä, kaurakippojen kanssa ei edes pientä. Ulostulot sujuivat hyvin ja koko homma meni muutenkin erittäin mallikkaasti. Taisivat ottaa vähän vajaat kymmenen käppäilyä sisään ja ulos. Laitettin myös takaluukut kiinni ja ajettiin kierros tallipihan ympäri. Mervi matkusti kopissa tyttöjen kesken ja mä kävelin kopin välittömässä tutumassa valmiina antamaan kuskille merkkiä, jos kopista kuului jotain sellaista, joka vaatisi toimimaan. Ajolenkki meni erinomaisesti. Matkustivathan nämä pienokaiset jo talvelle klinikkareissuja, joten ei tämä nyt ihan uutta ollut, mutta ensimmäinen traikkukyyti kuitenkin.
Kun matkustus oli ohi, niin mentiin vielä talliin. Pamela esitti, miten hienosti pesukarsinassa käyttäydytään. Tatankan pirtaan ei alunalkaenkaan ole sopinun kävellä pesukarsinaan. Eikä näin tapahtunut tälläkään kertaa, mutta suihkutus onnistui kuitenkin ,vaikka vähän väärässä paikassa. Mervillä on hyvä suutin letkussa ja sellainen pitää hommata meillekin. Äänetön ja niin lempeä, että suihkun saa tuntumaan kepeältä kesäsateelta.
Suihkun jälkeen vuotiaat palasivat takaisin laitumelle. Menin taas väijyyn, sillä arvelin, että nyt jos koskaan tissille tunke, jos on tunkeakseen. Ei elettäkään. Orivarsa juoksi taas hirnuen vastaan ja seurasi Tatankaa kuin hai laivaa. Tuntuvat olevan läheisiä toisilleen. Lucky kävi välillä tissillä, mutta Tatanka ei käynyt lähelläkään kyseistä tammaa. Sen sijaan muutama muu tamma käyttäytyi hirvittävän suojelevasti lauman nuorisoa kohtaan. Mielenkiintoista on kyllä seurailla lauman elämää ja toimintakulttuuria.
Kun kyllästyin väijymiseen, niin otin muutaman kuvat ja lompsin takaisin tallin pihaan. Hypättiin auton kyytiin ja ajeltiin Ridasjärvelle. Siellä toinen lauma puuhaili puuhailujaan. Olivat olleet yön ulkona. Touhuintiin niiden kanssa pari tuntia ja kolmen pintaan otin ne talliin. Helle oli aika tukahduttava, varjossakin 27 astetta, joten ihan tyytyväisinä käppäsivät sisälle kukin omaan karsinaansa. Varsinkin Urho hermoilee pörräävistä olioista, vaikka ne olisivat vain kärpäsiä. Heitin kullekin sylillisen heinää ja kiulullisen vettä ja poistuttiin paikalta.
Kun ehdin taas Ruotsin kisatuloksia katsella, niin ilokseni huomasin ,että Heigo oli saanut tuloksen ja Hapsukin painellut 120 km läpi hyväksytysti. Moni muukin oli tehnyt tulosta ja kuten asiaan kuuluu, moni oli jäänyt myös matkalle. Keli oli ollut kammottava, koko päivän satoi vettä ja kisan puolen välin aikaan sain väliaikatietoja, joiden mukaan yhtäkään vaatetta tai varustetta ei ollut enää kuivana.
Illalla käytiin vielä suihkuttelemassa myrkyt nahkaan ja jätettiin ne jälleen yöksi pihalle. Helle oli antautumassa ja yöksi oli luvassa jopa ukkoskuuroja. Pihattojen johdosta kolmikolla on erinomaiset olosuhteet tallilla paastopäiviä vietellä. Ja tänään oli jo selvästi nähtävissä, että suurin turpeus oli pudonnut pois. Mietittiin, että taidetaan viedä ne takaisin laitumelle vasta maanantaina. Urhon polvet ja kärsä näyttävät kohtalaisen hyviltä ja meidän on helpompi niitä talliolosuhteissa hoivailla.