Heti aamusta oltiin yhteyksissä Ruotsiin ja ikävä kyllä tilanne oli se, että siellä muuteltiin jo paluulippuja. Valto lähtisi maitolautalla kotiin epäpuhtaasti liikkuen. Niin harmi, niin harmi. Tiedän niin tuon tunteen, kun kuukausia on tehty töitä, laitettu kiinni aikaa ja rahaa ja sitten ei pääse keräämään hedelmää tehdystä työstä. Tunne on musertava. Mikään, mitä joku toinen sanoo tai tekee ei auta asiaa. Melkein vaan pahentaa. Parasta siis olla sanomatta paljon mitään. Aika ja analyysi parantaa. Isoin huoli on aina siinä, että onko hevosella kipuja ja mikä sitä vaivaa. Kaikesta päätellen mitään kuolemanvakavaa ei ole nyt tapahtunut, mutta starttiin ei kuitenkaan ollut tällä kertaa asiaa. Onnistumiset antavat odottaa itseään ja sitten tunne on vieläkin makeampi. Harmitus olis kuitenkin suuri myös meidän pirtissä.
Lähdin tallille aamulla kaveriksi, sillä Urho piti kengittää. Se rettelöi aika paljon, jos sillä ei ole seuraneitiä. Johtunee osin vammajalasta, osin jostain muusta. Kari haki hevosen laitumelta. Ne ovat kotiutuneet aika kivasti, vaikka ei olla paljon tallissa pidetty. Ei tarvinnut rettelöidä yhtään, vaikka tallissa ei muita ollut.
Hevonen saatiin kenkään ja Kari oli tyytyväinen kavioiden tilasta. Vähän siellä on rasitusvauriota, mutta pahempaakin on nähty. Operaation aikana alkoikin aika rankka sade. Sateen keskeltä pihaan ratsasti Sari 10 minsaa etuajassa. Otettiin Sennu vieraskarsinaan odottelemaan. Hetkeä myöhemmin ilmaantui Riitta oven rakoon ja kutsuttiin heidätkin peremmälle. Odottelivat sateen laantumista tovin ja sitten olivat valmiina nousemaan ratsaille.
Suuntasivat lähellä olevalle hiittiradalle. Painelivat hyvällä halulla. Suokitkin olivat tasaisen rauhallisia ja Kari oli erittäin tyytyväinen Urhoon. Vähän aavisteltiin, että kuukauden SM-loma olisi kerännyt sille himpun verran pöllövirtaa, mutta ei ollut. Pojat liikkuvat laitumella hyvin ja onhan se muutenkin aika kylmähermoinen tyyppi, joten kesysti menivät.
Mä siivosin tallin kengityksen jäljiltä ja kävin moikkaamassa Hopoa. Sitten alkoikin olo tuntua siltä, että on kiire peiton alle ja loppu päivä meni nukkuen.
EM-hevoset lähtivät aamulla matkalle kohti Slovakiaa. Mun viikon sairastelu viimeisteli sen, että jouduin perumaan oman osallistumiseni. Onneksi Kaitsu oli valmis astumaan remmiin ja matkustaa luotsaamaan pientä, mutta pippurista joukkuettamme. Toivottavasti saadaan juhlistella viikon päästä hyviä suorituksia.
Kari kävi hakemassa tammat sisälle ja Sella oli saanut pureman persaukseensa. Jotenkin noiden kahden kanssa saa koko ajan olla sydän sykkyrällä. Poikien puolesta pelkään paljon vähemmän. Ne on isoja ja vahvoja, mutta nuo tammat ovat pieniä ja toinen peräti rääpäle.