Olin edelleen erittäin huonovointinen, mutta suunnistettiin Tiipiille kahdeksalta. Tatanka oli ihan oma itsensä. Ei löydetty siitä mitään kohtaa, joka olisi ollut kosketusarka tai muuta vastaavaa. Parin viikon takainen ruhje nivusessa on myös parantunut lähes täysin. Laitettiin tammoille riimut päähän ja jäätiin odottelemaan toimintaohjeita. Oli tarkoitus lyödä kolme tammaa varsoineen samoihin lankoihin. Ensin laitumelle menivät Pene varsoineen, sitten uusi suokkitamma Hilma-varsan kanssa ja viimeisenä meidän salamapariskunta. Mitään ihmeellistä draamaa ei nähty. Sella jätti varsansa taas aika huolettomasti heitteille, mutta kun huomasivat, että porukassa on uusi kokoonpano, niin jokainen tamma otti oman jälkikasvunsa paremmin kontrolliin. Kukin kaksikko otti omaa tilaa. Vähän olin huolestunut, kun poistuttiin paikalta.
Kun päästiin kotiin, niin olin todella väsyksissä ja otinkin muutaman tunnin unet. Kari vähän painosti lähtemään tallille hommiin. Kolmelta oli ennustettu sadetta ja meidän olisi ihan pakko saada muutama tolppa vielä lyötyä maahan. Vääntäydyin sohvalta ja lähdettiin hommiin. Hiki valui ja tehtiin urakalla töitä. Ja kuinka ollakaan vähän ennen kolme alkoi vettä tulla kaatamalla. Saatiin kuin saatiinkin hommat valmiiksi laaditussa aikataulussa. Ehdittiin jopa käydä poikien luona, joten kolmen jälkeen lähdettiin kotiin. Mua alkoi sopivasti yskittää, joten selvisi syy vetämättömyyteen. Olin tulossa kipeäksi.
Käytiin vielä illalla hakemassa omat tammat sisälle. Erityisesti olen huolissani siitä hetkestä, kun laumaa aletaan yksi pari kerrallaan viemään sisälle. Kun haemme tammat itse, niin tilanne pysyy yleensä rauhallisena, sillä mä vähän harhautan muita ja sillä aikaa Kari ottaa Sellan ja Tallan langoista ulos. Tatanka kulkee yllättävän hyvin narussa. Niin se vaan oppii ison hevosen juttuja. Harjailtiin ja hommailtiin vielä tallissa hyvä tovi ja sitten kiirehdittiin kotiin. Olin aivan katki ja poikki.