Töiden jälkeen Kari kävi tammalassa ja sitten treffattiin laitumen kulmalla. Pojat haettiin sisälle ja Kari löi sen kisakenkään. Pistettiin nyt pohjalliset ympäri ja etukenkiin täyttö. Kengitys sujui aika kivasti. Sujuuhan se, kun Urhoa koko ajan viihdyttää. Hopo luonnollisesti viihdytti ja tökki karsinastaan.
Hopolla kilkkasi takakenkä ja se oli myös tarkoitus kiristää. Kari ihmetteli, että kenkä oli ulkosyrjältä vääntynyt. Tainnut jäädä johonkin ladon rakenteisiin kiinni. Takakenkä saatiin kiinni, mutta jo heti alkuunsa todettiin, että myös etukenkä puuttui. Siitä onkin jonkun verran aikaa, kun hevoset ovat kenkiä hukanneet. Nyt ei kuitenkaan ollut varakenkää saatavilla ja paappa päätyi takaisin laitumelle kolmikenkäisenä.
Hopoa raapiessani huomasin, että sillä oli kohtalaisen häijy puremajälki pakarassa. Urhohan ei moiseen kykene, joten kyllä isoilla herroilla on laitumella jotain jäsentenvälistä käynnissä. Kotona oltiin taas puolenyön aikoihin, joten päivät vierähtävät nopeasti. Mietin tullessani, että taitaa olla eka ilta pitkään aikaan, kun autossa meni valot päälle. Ensimmäinen merkki syksyn lähestymisestä. Nythän kelit ovat lämmenneet, joten eletään sen suhteen kesän parasta aikaa.