Aamupäivällä kiirehdittiin tammalaan. Varsa on taas kasvanut muutamassa päivässä ihan mielettömästi. Jos sitä ei hetkeen näe, niin se näyttää jo seuraavalla kerralla erilaiselta. Se alkaa hallita kroppaansa jo aika hyvin. Hampaat on kovassa käytössä ja energiaa riittää. Nyt alkaa olla se aika, että toivon niiden lähtevät Pamelan kanssa pian kilvoittelemaan. Tatanka kaipaa selvästi riehuntakaveria. Yrittää vähän haastaa meitä leikkeihinsä. Kari nuohoaa sen kanssa mun makuun liikaa. Itse pidän viileämmät välit ja kiellän sitä tulemaan ihan iholle. Välimatka emään on pidentynyt ja Sellakin on kai sisäistänyt, että siinä se on, eikä sitä kukaan ota pois. Kun nyt alkaisi varsakarkelot, niin mammatkin pääsisivät helpommalla. Tatanka on nyt 3 viikkoa vanha. Viikon välein pidetään kuvaussessio, niin saamme tehtyä myöhemmin videokoosteen varsan ensimmäisestä vuodesta. Kuvia tulee otettua muutenkin, mutta niitäkin yritetään ottaa aina maanantaisin. Nämähän ovat muistoja, joita haluamme vaalia ja luonnollisesti myös jakaa ystävien kesken. Kun syksyllä pidetään taas karonkka, niin kisajuttujen lisäksi on tarjolla varsajuttuja.
Varsalasta pappalaan. Hopo alkaa vihdoinkin olla kesäkarvassa. Toivon todella, että lääkitys puree ja ensi kevät on helpompaa aikaa. Ja toki klippaaminen aloitetaan heti kohta. Muuten vanha herra on reipas ja pirteä ja jujuttelee meitä tyhmiä ihmisiä ihan entiseen malliin, mutta kyllä oli talvikarva tiukassa!! Lääkettään se ei enää ota omenalla. Kiintiö on täynnä. On siis aloitettu myslitarjoilu. Vatsakkaita ovat kyllä molemmat herrat.
Erika pyrähti paikalle. Juteltiin niitä ja näitä ja hän totesi, että hänen puolestaan hevoset saavat olla niin pitkään laitumella, kun vain kelejä riittää. Samahan se on meilläkin. Jos saataisiin kaunis ja kuiva syksy, niin todellakin pojat saavat olla pihalla. Jos vaikka viikonloppuisin pidetään yö tai pari sisällä, niin muutoin voisivat olla pihalla. Muutenkin toivon, että saadaan pihattoratkaisu siihen tilaan, että ainakin Hopo saisi olla suurimman osan loppuelämästään pihalla.
Laidunsession jälkeen paineltiin tallille. Karilla oli helvetinkone mukana ja veteli reuhahtaneen pihapiirin sileäksi. Meikäläinen komppaili pienellä työnnettävällä. Sain parille viimeisimmälle ruusukkeelle verkon pohjaksi, johon ne kiinnittää. Nyt on kahvipöydän ääressä tilaa tulevillekin ruusukkeille. Lisäksi hinkkasin paikkoja puhtaaksi ja Kari kiinnitteli seiniin sitä sun tätä. Kun nämä nyanssit oli saatu tehtyä, niin siirryttiin taas suuriin linjoihin. Vielä olisi pupula ja yksi kanakoppi siivottavana. Sinne rakennetaan toinen heinälä. Kari kärräsi toista kymmentä kottikärryllistä kamaa lantalaan ja mä lapioin. Ei päästy loppuun asti, mutta onhan päivä vielä huomennakin. Oltiin sopivassa vireessä, joten iskettiin vielä hyyskään kiinni. Aiheesta on kinattu moneen kertaan. Kari toimi kuin mies ja rykäisi paskasammion kottariin kyytiin ja kärräsi lantalaan. Homma oli huomattavasti pelättyä helpompi. Lantala tyhjenee huomenna, joten sen takia päätettiin pistää myös ihmispaskat kiertoon tässä vaiheessa.
Kun tynnyri oli tyhjätty, niin luuttusin vielä huussin ja vaihdettiin sinne istuin. Kyllä nyt taas kelpaa. Joka päivä tapahtuu jotakin. Hevoset liikuttavat onneksi itse itsensä isoilla laitumilla, niin meillä on aikaa tähän muuhun. Ja toivon kyllä, että lopussa kiitos seisoo. Ainakin tallitupa ja varustehuone ovat sellaisessa jamassa, että viihdyn siellä ja tilaa on. Paikassa on ehdottomasti hyvä feng shui.