Aamupäivä meni taas kotona puuhatessa. Ensimmäistä kertaa loman aikana otin oikein aurinkoa, kirjan kanssa. Huikeaa! Iltapäivällä lähdettiin liikkeelle tallin suuntaan muutaman pysähdyksen kautta. Ja kun päästiin perille, niin Kari ensin viimeisteli karsinoiden ovien uusiutuneet lukkosysteemin ja sitten käytiin kalkitsemisen kimppuun.
Melli tuli neljän jälkeen hakemaan kamoja, sillä oli menossa Sellan kanssa kentälle. Viimeksi tamma oli aika tahmea, nähtäväksi jäi, mitä sillä olisi tarjota tällä kertaa.
Me jatkoimme puuhiamme äänikirjaa kuunnellen. Tämän kesän aikana on kuunneltu jo useampi Harry Hole-dekkari. Tallihommatkun sujuvat sukkelammin jännäreitä kuunnellen. Ja kuten Kari totesi, ei tarvitse sitten edes jutella. Jossain vaiheessa Satu tupsahti paikalle. Pidettiin pieni tauko ja juotiin kahvit. Satu kertoili alkukesän onnettomuudestaan. Onneksi ei käynyt pahemmin. Kyllähän se noiden isojen elukoiden kanssa aina on riskihommaa. Mutta kuten todettiin, niin on moni muukin juttu. Tuurista on moni asia kiinni.
Melli pyötähti taas jossain välissä palauttamaan satulaa ja suitsia. Ei ollut oikein tyytyväinen. Sella ei ollut keskittynyt yhtään ja oli haahuillut omiaan. Tällä kertaa sitten tällaista. Sanoinkin, että ehkä seuraava kerta menee hyvin, kun ensin oli tahmea ja nyt sitten sinkoili oman mielensä mukaan.
Jatkettiin hommia vielä muutaman tunnin verran. Alkupää ennätti jo vähän kuivahtaa ja olin tosi iloissani kun näin, miten kirkkaan valkoiseksi betoniseinä alkoi muuttua. Karikin katseli pitkään ja hartaasti tallin ovella kätöstensä jälkeä ennen kuin suunnattiin kotiin. Olin enää iltauintia ja yöunia vaille valmis.