Päivä taas bookattu aika hyvin aamusta iltaan. Pasi vielä puuhaili tallihommia, kun oltiin jo virittelemässä klipperiä pesariin. Paappa pistikin heti alkuunsa teatterin pystyyn, kun ei olisi millään mennyt pesupaikalle. Oikein ihmettelin, että voiko sillä riittää älli niin pitkälle, että näki jatkojohdon ja klipperin?! Saatiin kuitenkin tehtyä pieni ilma-aukko harjan alle ja vatsa-alueelle. Nyt ei toivottavasti ihan valumalla valu hikeä, kun lenkillä käydään. Pitäisi varmasti tehdä vähän isompikin trimmaus, mutta en haluaisi millään alkaa loimittaa. Mitä enemmän saa olla nudena, niin sen parempi.
Illalla saatiin vihdoin ja viimein ynnäiltyä uuden hevosen ruokinta ja samalla tarkistettiin vanhojen hevosten talviruokinta. Heinä on niin ravinteikasta, että sitä ei paljoa tarvita. Tietenkin unohdettiin viedä uudet ruokintareseptit tallille, mutta ainakin laskelmat on nyt tehtynä. Nuo ruokintajutut ovat kyllä mielettömän mielenkiintoisia. Hopolla pidetään nyt öljy mukana kuvioissa. Kauralla ja heinällä pääasiassa mennään. Lisiä on sitten joka lähtöön ja kivennäiseksi kelpuutan enää vain Minesylin. Sellan ateriat saisivat olla ihan minimaalliset, mutta toivottavasti jo joulun jälkeen saa liikuntaa lisätä ja se myötä myös myös ruokintaa.
Hopo ja urho lähtivät lenkille. Sopivasti alkoi aurinkokin paistella, kun tehtiin lähtöä. Sella jäi kiltisti odottelemaan tarhaansa. Se nykyään jo kestää hyvin sen, että Hopo lähtee ja hän jää. Sovittiin, että Urho saa vetää lenkin. Muutama kummastuttava juttu kohdattiin, mutta hienosti se ottaa uudet jutut. Hölköteltiin ja pääsin takaa seurailemaan Urhon liikettä. Pari hyvää pätkää laukkasivat ja uudella hevosella on kyllä hieno hidastempoinen laukka. Se on suurin piirtein samaa nopeutta, kuin Hopon reipas ravi. Sillä on varmasti hyvä matkakisoissa edetä, kunhan kaikki perusasiat saadaan siihen pisteeseen, että kilpailu-ura toden teolla voi alkaa. Hidas laukka näyttäisi olevan Urhon paras tapa edetä ja se on sille hyvin vaivatonta.
 |
Vaihdettiin suitsiin uudelle hevoselle pidemmät ohjat. Herra hoksasikin heti, että voi aina vähän pyytää lisää ohjaa. Ikävä kyllä se tietää myös sen, että kun saa riittävästi ohjaa, niin sitten voikin vähän kikkailla vauhdikkuudella. Kuitenkin varmasti parempi, että ohjassa on pituutta, niin hevonen voi joskus laskea päätään myös alas ja venytellä selkäänsä. Uuden hevosen varusteiden värikirjo on melkoinen. Mutta kunhan tässä nyt asiat selkenevät, niin eiköhän sitten ala tasavärisempää varustetta ilmestyä käyttöön.
Tunnin verran oltiin liikenteessä. Lenkin päätteeksi Hopo kikkaili taas jotain. Tarhoissa oli sähköt päällä ja kun olin viemässä sitä tarhaan, niin lanka napsui liikaa ja hevonen aikoi poistua paikalta, joten langat putosi maahan ja mua vietiin jo toiseen suuntaan. Sella jäi miettimään, että tohtisiko tulla astumalla maassa makaavista langoista yli vai ei. Kari ennätti Urhon kanssa sulkemaan porttia, joten Sella jäi tarhaan. Hopon kanssa meillä pieni tovi meni otsatukassa roikkuen (suitsethan olin ehtinyt jo ottaa pois ennen kuin se päätti peruttaa paikalta) ennen kuin päästiin yhteisymmärrykseen siitä, mihin tarhaan Hopo menee ja mihin ei. Kaikkea sitä vielä vanha vaari jaksaa järjestää. Ei pitäisi koskaan olettaa mitään. Oletin kuitenkin jotenkin, että se nyt järkevästi vain kävelee tarhaan Sellan luo, napsuu sähkö, tai ei.
 |
Kari vielä siivosi tarhat, mä kokkailin sapuskat ja kävin lellimässä hevosia porkkanoilla. Sella ja Urho ovat melkoisia linssiluteita ja tunkevat iholle, kun pitäisi vähän poseerata. Hopoa taas ei kuvailu voisi vähempää kiinnostaa. Mutta se onneksi seisoo paikallaan, niin kuvia voi vapaasti näpsiä. Harvoin näin marraskuussa saa aurinkokuvia napsia, joten siinä mielessä poikkeuksellinen päivä. Pian oli kiire jatkaa matkaa. Piti vielä käydä Tiinan ja Miran luona ja siitä kipakasti Pukkilaan. Ei ole vuorokaudella kyllä ylimääräisiä tunteja.