Aamun valjetessa suunnattiin tallille. Sumuista ja kosteaa, mutta ei kuitenkaan todellista sadetta. Arvottiin hevoset. UH sai tänään vapaapäivän ja vanhat lähtivät lenkille. Kierrettiin ensin asfaltin kautta ja siitä perinteiselle koirikselle. Sella oli taas ihan bimbo. Poniratsastaja sai taas kyytiä. Hölköteltiin hevosenkenkä ja suunnattiin peltotielle. Siellä olikin jännät paikat, sillä hirvimehet olivat saaneet elukan haukulle ja mahdollinen kaato tapahtuisi siinä pellolla. Ketju oli valmiina. Kari yritti small talkia, niin ketjun mies alkoi vähän hermostuneena selittää, että heillä on kyllä luvat kunnossa. Vakuuteltiin, että meillä ei ole mitään sitä vastaan, että ovat siellä missä ovat ja tekevät sitä mitä tekevät. Tosin olihan meillä kiire alta pois ja hölkättiin peltotietä metsään asti.
Loppu lenkki olikin rauhallinen. Kamalassa kunnossa ovat metsätiet. Savi puskee kaikkialta läpi ja pohjat ovat todella liejuiset ja pehmeät. Tuntuu, että maa ei pysty imemään vettä enää yhtään. Vielä kun siihen liejun päälle on kertynyt lehtimatto, niin tarkkana saa olla.
Kun palailtiin takaisin, niin annettiin Sellalle sata metriä kaulaa viimeiseen ylämäkeen. Menikin sen siististi, mutta meillä oli Hopon kanssa aika paljon neuvoteltavaa takajoukoissa. Reilu tunti oltiin taas retkellä. Laitettiin hevoset jälleen suoraan tarhaan. Nopeat loppuhoidot ja pieni hetki bondausta uuden hevosen kanssa ja olimme valmiit poistumaan paikalta.
Illalla kurvailtiin SuMaRan pikkujouluihin. Mukavaa on tavata lajin harrastajia myös ilman hevosia. Meno oli leppoisaa, juhlapaikka oli viehättävä ja ruoka oli hyvää. Meillä oli aika pitkä matka, mutta lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että jos joku järjestää, niin täytyy osallistua. Toivottavasti parin viikon päästä seminaarissa on vähintäänkin yhtä paljon väkeä.