No niin, viikko ehti mennä, ennen kuin uuteen hevoseen liittyvät ikävät puheet kantautuivat meidän korviin. Sykli on nykyään aika nopea. Se näissä jutuissa aina vaan ihmetyttää, että miten muiden ihmisten asioiden ruotiminen negatiiviseen sävyyn parantaa kenenkään elämänlaatua. Mun kokemuksen mukaan negatiivinen vatvominen ainoastaan myrkyttää siihen taipuvaisen ihmisen mieltä entisestään ja tekee hänen elämästään vielä aiempaakin kurjemman. Katkeruus syntyy juuri sellaisista tekijöistä, että unohdetaan oma elämä ja keskitytään muiden asioihin. Toisten epäonni harvoin antaa toiselle ihmiselle suunnatonta mielihyvää ja onnistumisen tunnetta. Yleensä jaettuna suru ja ilo ovat huomattavasti vahvempia tunteita ja lisäävät yhteisöllisyyttä. Ikävä kyllä yhteiskuntamme on kehittynyt siihen suuntaan, että empatiakyky on vähentynyt. Totuus on kuitenkin se, että positiivinen ajattelu ja suhtautuminen ympäristöön ja itseensä vahvistaa meitä ihmisinä ja tekee meistä myös viehättävämpiä kanssaihmisten silmissä. Negatiivisesti suhtautiminen ympäristöön, toisten tekemisiin ja omiinkin, on tuhoon johtava tie. Se lisää vain ihmisen katkeruutta, ruokkii epäonnistumisia ja saa ihmisen näyttämään keljulta myös ystäväpiirissä. Negatiivisella asenteella varustettu ihminen lopulta jää yhteisön ulkopuolelle ja yksikseen. Eihän kukaan halua ystäväpiiriin sellaista henkilöä, joka näkee jokaisella pilvellä mustat reunukset. Ihan vinkkinä voisin sanoa, että elämä on enemmän elämisen arvoista, jos yrittää edes joskus iloita toisten ihmisten puolesta ja värittää näkemäänsä edes vähän positiivisempaan suuntaan.
 |
Hevosista sitten sen verran, että selkävikainen, paska, kellekään muulle kelpaamaton uusi hevonen sai tänään lenkkikaverikseen Sellan. Ihan yhtä vakaa kaveri se ei tietenkään ollut, mutta lenkki meni hyvin. Todella pitkä ja koliseva tavarajuna alkoi vähän hermostuttaa Urhoa ohiajon loppuvaiheessa, mutta ei mitään suuria tunteita. Sella jotain koomaili ja Melli sai taas nauttia 180 asteen pikakäännöksestä, mutta mitään sen ihmeellisempää ei tapahtunut. Vuorovedoin ja sulassa sovussa kaksikko taittoi matkaa. Uusi hevonen on sitä verta viileä tyyppi, että kumpikaan vanhoista hevosista ei koe sitä sietämättömäksi tyypiksi. Viikonloppuna kokeillaan kolmen maastoilua. Hyvin sekin varmasti menee.
Kun tulivat tallille, niin Kari vielä hetken taivutteli Urhoa kentällä. Se ei ole ihan niin letkeä, kuin Sella, sillä ilmeisesti taivutteluja on tehty vähemmän. Aletaan nyt tehdä sen kanssa kenttähommia ainakin kerran viikossa. Kari tarjosi Mellille mahdollisuutta käydä selässä ja tyttöhän kävi. Kokeili kentällä käynnin ja ravin. Mukavalta tuntui ja jatkossa Melli saa ratsastaa kentällä myös Urhoa. Kaikki hyvin Blossom Castlessa.