Aloitin aamun uinnilla. Uima-altaasta ei tänä kesänä ole valtavaa iloa ollut, mutta nyt sen olemassaolo on ihan mukava asia, vaikka järvellekään ei ole kuin puolen kilometrin matka. Harvoin tulee rannalla silti käytyä.
Oltiin juuri lähdössä tallille, kun Kari keksikin ehdottaa, että olisiko mopoilusää. Ja olihan se. Joten ei muuta kuin kypärä päähän ja menoksi. Sain viisi minsaa eteen ja köröttelin kaikkia mahdollisia oikoreittejä apuna käyttäen Järvenpään keskustan läpi Kellokoskelle, siitä Jokelantielle, 25:n yli Ridasjärven tielle ja tallille. Kari sai mut kiinni vähän Kellokosken jälkeen. Kyllä mopo on uskomattoman näppärä menopeli taajamassa. Kari kyseli myöhemmin, että oliko tuskaa. Eihän se mitään tuskaa ole, hyvässä säässä ja lomalla, mutta kyllä mä edelleen toivon, että voisin pöräyttää tun matkan vähän järeämmällä skootterilla.
Tallilla tuikattiin taas yksi roskakasa tuleen ja laiteltiin paikat kuntoon hevosia varten. Sitten hypättiin kaksi päälle skootteriin ja päristeltiin laitumille hakemaan hevosia. Kari otti Hopon ja Sellan, mä otin Urhon. Aika lailla veteliä olivat. Urho ja Hopoa sai vetää perässä. Sella oli pirteämpi. Urho ja varsinkin Hopo liikkuvat soralla huonosti. En tiedä, kuinka kauan jaksan katsella menoa. Kun pehmeälle pääsevät, niin homma sujuu, mutta kun koko mailma tai edes meidän lähimaailma ei ole pehmeä.
Hevoset saivat hetken aikaa touhuta pihalla ja kun kuumuus alkoi tuntua omaan nahkaan epämukavalta, niin otettiin ne sisälle viileään talliin. Pientä hämmennystä aiheutti uusittu karsinajärjestelmä. Hopo otti paikkansa tyytyväisenä. Lipitti suolaa ja mutusti heinää. Urhoa kai vähän pelotti olla Hopon karsinassa, joten se asetteli itsensä ihan perimmäiseen nurkkaan ja oli muutenkin aika hermostunut. Sella, joka sai karsinan erinomaisella näköalalla, tuijotteli kiinnostuneena ulos ikkunasta. Vähitellen valkoisetkin rentoutuivat ja koko kolmikko alkoi torkkua.
Kari kähäytti grillin tulille ja mä pyöräytin salaatin. Syötiin ja suunnattiin pellolle hakemaan heinää. On se aika tiukkaa hommaa, kun lämpömittari hipoo 30 astetta ja ilman suhteellinen kosteus on yli 80 prossaa. Saatiin taas koppi täyteen. Siirtäminen kopista heinälään oli tällä kertaa myös aika uuvuttava. Hiki valui ja mun oli pakko pitää vähän taukojakin. Kestän kuumuutta, kun saan makoilla lepotuolissa ja välillä pulahtaa uimaan, mutta jonkun askereen tekeminen hellesäällä ei ole lempijuttujani. En juo riittävästi ja nytkin päätä särki jo ihan mukavasti. Saatiin homma kuitenkin tehtyä ja nyt ensimmäinen heinälä on täynnä. Jos vaan onnea on, niin mieluusti vielä toinenkin heinälä täytettäisiin. Pari seuraavaa päivää näyttää tilanteen. Myöhemmin syksyllä Ilmo ei enää ala pikkupaaleja tekemään.
Hevoset pääsivät takaisin pihalle, kun suurin kuumuus alkoi hellittää. Tyytyväisenä jäivät nyppimään tarhan antimiä. Poikkeuksellisesti olimme koton jo ennen yhdeksää.