Kuin arkiaamu konsanaan, sillä seitsemältä oltiin jo liikenteessä! Johtotähti suhahti ensin tallille, sillä Kari tarvitsi vähän kengitystarvikkeita ja sitten pontevalla kaasujalalla Hevonkuuseen. Hevoset olivat vielä pellossa, mutta meille tarjoiltiin maitsuva aamupala ja tietenkin päivitettiin kuumimmat kuulumiset. Kohta oltiin jo pihalla. Kari tutkaili Sämpyn ja Lotan kaviot ja sen jälkeen Tanja ponkaisi Valedron selkään.
Kengityspaikalle oli pieni siirtymä ja pääsin matkan kuluessa vähän kuvaamaan ja videokuvaamaan Tanjan ja Vallun menoa. Ja kylläpä se näytti tyyneltä. Sekä ratsastaja että ratsu kulkivat niin rennosti ja elämäänsä ja oloonsa tyytyväisinä. Ihan huikea juttu! Niin monta surua ja huolta on matkan varrella ollut ja nyt tilalle on tullut rauha ja harmonia. Oikein harmitti, että mulla ei ollut järkkäriä mukana kun silmien edessä oli niin sulava ja sopusointuinen ratsukko, josta tyytyväisyys hehkuu kilometrin päähän.
löysimme perille kohteeseen ja Kari pääsi hommiin. Pohjallista ja sisätäyttöä. Se on tämän hevosen kohdalla hyväksi havaittu kaava. Kolmannen kerran meni samat pohjalliset alle. Vähän rahoille vastinetta, sillä Shock Tamerit eivät ole aivan ilmaiset. Vaikkain käytössä hyväksi havaitut. Kengityksessäkin Valedro käyttäytyi järkevästi. Se on saanut valtavasti itseluottamusta ja pää on seesteinen sekä selvä. Se on hieno hevonen!
Mä pääsin pois mukavuusalueeltani ja pitämään Arville seuraa. Kun en muuta keksinut, niin heijasin sille keinussa vauhtia. Tyyppi nukahti siihen ja en uskaltanut lopettaa kiikuttamista, että ei vaan heräisi. Ja heräsihän se, kun puhelin soi. Siinä sitten emäntänä tarkastin perunoita ja työnsi tuttipulloa kiljuvalle pikkutyypille suuhun. Mitä moniajoa! Tanja vaan ratsasteli vastakengitetyllä hevosellaan!
Kun perunat jatkoivat kiehumistaan ja kala savustumistaan Turusen omintakeisella tyylillä me menimme Karin kanssa uimaan ja saunaan. Tämän jälkeen nautittiin herkullinen ateria ja siinä samassa suunniteltiin kisareissua Liettuaan. Kari ei ole ihan vielä varma, nappaako vai eikö nappaa, mutta alustavasti ollaan kuitenkin lähdössä. Paljonhan on kiinni siitä, miltä Urho lähiviikkoina vaikuttaa. Tuli puheeksi myös majoitusmahdollisuudet. Olin jo vuosi sitten bongannut houkuttelevan mökin ihan kilpailukeskuksen tuntumassa. Ja ennen kuin päivä oli illassa, niin johan Turunen oli sen varannut. Haiskahtaa maaniselta vaiheelta….
AIka myöhään palailtiin kotiin ja kuinka ollakaan yksi kisteltta oli jälleen tärviöllä. Kohta kymmenen vuotta ilonamme ollut toriteltta oli antaunut huomattavan suuren vesimassan alla. Vammalassa ei satanut juurikaan, mutta Tuusulassa vettä oli tullut mielettömästi. Draamakunkku pisti taas shown pystyyn ja lähti vielä tallilta hakemaan hitsauskamojaan jne. Vuosi sitten Liettuassa pamati kevytrakenteinen sateenvarjoteltta ja nyt palasina on toriteltta. Ennen Liettuaa pitänee joku katos kehittää, tai jos rakennetaan paikallisista tarvikkeista vaikka laavu.