Sellan lenkkipäivä. Kari laitteli tamman valmiiksi ja minä pidin seuraa pojille. Olivatkin seurallisella tuulella. Aurinko paistoi illallakin lämpimästi, vaikka ukkoskuuroja oli päivällä kulkenut yli. Pienoinen tuuli kävi, joten ötököitäkään ei ollut hevosia kiusaamassa.
Sella kipitteli taas 12 km lenkkinsä innokkaasti.Tällä kertaa ei Päivölän suuntaan ollut asiaa, joten lähtivät puu-ukon suuntaan. Tossut pysyivät jaloissa kiinni oivasti ja meno oli muutenkin muikeaa. Kaitsu on lupautunut auttelemaan Liesjärven kilpailukeskuksessa ja vesiämpärit menevät Satun kyytiin, joten eiköhän ratsukko selviydy lauantain kisastaan, vaikka olen tuomarin ominaisuudessa estynyt auttamasta.
Järkkäilin tallilla pyyhkeitä ja pistin muutenkin paikkoja järjestykseen. Mietiskelin tulevaa. Tatankan tuleminen siirtyi taas parilla viikolla. Vähän jännittää sen saapuminen. Toivottavasti talli ja sen ympäristö ovat varsavarmat.
Tänään oli vuorostaan Sellan vaahtokylvyn vuoro. Suhtellisen hyvillä sykkeillä lopettelivat treenin. Ei tietenkään palautuminen ole samaa kuin neljä vuotta sitten, mutta eiköhän nykykunnolla 2.1-tason kisa vetäistä läpi. Saatiin hyvä demo pissahädän vaikutuksesta. Tamma oli ehkä vähän levoton pesun aikana ja alkoikin heti lorottaa, kun pääsi pihanurmelle. Sykkeeseen asia ei kuitenkaan vaikuttanut. Tosin, Sella ei väkipakolla pidätä, jos on hätä niin kusee vaikak eläinlääkärin kintuille. Pojat ovat häveliäämpiä. Ainakin meillä. Jos on yleisöä, niin Hopo ei pissi.
Illalla palaluttelin mieleen aiempien vuosien reissut Liettuaan. Onnekseni löysin muutaman kartankin. Aika paljon helpompi on lähteä reissuun, kun on paikan päällä jo muutaman kerran käynyt. Kari taas vähän rehvakkaasti totesi, että on reititkin niin monta kertaa ratsastanut läpi, että ei viitsi karttoja katsella. Noh, mä viitsin.