Ajatuksissa oli, että Tatankan muutto on heti aamusta. Pähkäiltiin kuitein ennustettua rankkasadetta ja sen vaikutusta asiaan. Lisään päänvaivaa aiheutti se, että mitään rankkasadetta ei näkynyt eikä kuulunut. Kun kello alkoi olla 11, niin päätettiin lähteä liikkeelle. Käytiin ensin Tiipiillä, sitten ajeltiin omalle tallille ja napattuun traikku mukaan. Ihan loppuun asti pohdittiin, ottaanko Sella vai Hopo matkakumppaniksi. Kummassakin valinnassa oli hyvät puolensa ja huonot puolensa. Lopulta kuitenkin päädyttiin siihen, että Hopo lähtee. Ei ainakaan tule mitään sellaista, että se ei menisi Tiipiin pihalla koppiin. Paappa kyytiin, valkoiset langoille itkemään ja matkaan.
Kun päästiin Tiipiille, niin otin Hopon hetkeksi pihapiiriin talutukseen. Käytiin metsän siimeksestä kurkkaamaan laitumellekin ja Kari kävi nappaamassa Tatankan. Annettiin varsan ja vaarin vähän nuuhkia toisiaan. Normaali meno: Hopo ensi veti kunnon hatsit ja sitten vinkaisi etujalkaa polkien. Ei mitään uutta ja ihmeellistä. Tämän jälkeen aloitettiin lataus.
Itse olin kuvitellut, että Hopo menee ensin, mutta Kari oli ajatellut, että Tatanka menee ensin. Ekalla yrittämällä pakitti pois, kun siinä oli vähän ylimääräistä hässäkkää ja mä en ollut Hopon kanssa hommassa mukana. Toisella kertaa varsa paineli sisään ja vaari perässä. Mulle lyötiin pussi pilkottua porkkanaa syliin, radiopuhelin kouraan ja lukittiin hevosten kanssa koppiin.
Alkumatka oli aika jännittävä sekä mulle että varsalle. Hiekkatie oli mutkainen ja pomppuinen, mutta heti kun päästiin asfaltille, niin tilanne rauhoittui. Hopo tietenkin otti eveän haara-asennon ja ennakoi kurvit siirtämällä painoaan jne. Tatanka puolesta heittelehti kurveissä seinästä toiseen ja huojui muutenkin holtittomasti. Pahan kurvin tai risteyksen jälkeen palkitsin kummankin pienellä palalla porkkanaa. Hopostakin oli tosi hauskaa, kun porkkanoita tipahteli suuhun. Heinää alkoivat molemmat syödä kohta Jokelan jälkeen, joten tilanne oli varsin stabiili. Lopulta oltiin toisen pään pikkutiellä. Hienosita huolestuneisuuta varsassa aiheutti kopin kattoon raapivat oksat, mutta koska minä tai Hopo emme asiaan reagoineet, niin ei senkään tarvinnut.
Jotenkin me ihmiset olimme kuvitelleet, että varsa soljuu laumaan ihan noin vaan. Ja kun Hopo on sen kanssa reissannut ja vaarattomaksi havainnut, niin homma on siinä. Ikävä kyllä täysin toisin kävi. Valkoisevat olivat ihan kierroksilla jo pelkästään siitä, että koppi ajoi pihaan. Kehitettiin siinä sellainen metodi, että mä vien Hopon narussa vähän kauemmas laitumella, jolloin valkoisen seuaavat sitä. Tämän jälkeen Kari tuo varsan ja päästää sen irti ja sitten kaikilla on kivaa. Homma meni pieleen heti alkuunsa, sillä urho iski hampaan Tatankan kankkuun. Tämä aiheutti yleisen kaaoksen ja sekä eläimet että ihmiset sinkoilivat kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin. Tilanne ei otanut rauhoittuakseen. Kokeiltiin erilaisia komboja: Hopo-Tatanka, Sella-Tatankan, mutta kumpikaan ei toiminut. Porukat vativät langoilla tolkutonta rallia ja lopultahan Sella sitten meni lankojen välistä, niin kuin se tiukan paikan tullen tekee. Nice.
Ajateltiin, että ehkä se kuitenkin menee niin, että Hopo, Sella ja Tatanka. Menihän se, mutta kyllä Hopo koko ajan ajoi varsaa kauemmas. Se ei saanut yhtään mennä samoihin porukoihin. Sella suhtautui ipanaan täysin välinpitämättömästi, Hopo ei halunnut sit porukoihin ja Urho halusi tappaa sen. Vähän säälittävää. Tatanka, joka ei ole vastaava vihamielisyyttä vielä kohdannut, oli aika shokissa.
Päätettiin vielä kerran kokeilla, kun Satukin tuli mestoille. Ja seurauksena oli se, että Urho ajoi varsan hampaat tanassa langoista läpi. Tästä seurauksena Urho eristettiin porukasta omaan lohkoonsa ja varsa meni pariskunnan kanssa keskilohkoon. Ei sen elämä nyt ihan herkkua ola, mutta Hopo ei ainakaan sitä pure. Eikä myöskään jahtaa maailamn tappiin, vain sen verran, että siirtyy kauemmas.
Kun lähdettiin kotiin niin olin tosi pettynyt. Fiilis oli vähän sama, kuin ekat kohtaamiset aikanaan Hopon kanssa. Suuret odotukset ja iloinen asia ja sitten homma menee hankalaksi. Nyt pelkään, että joku rikkoo itsensä, tai kaikki neljä. Meno on ihan älytöntä ja maa on liukas kuin luistinrata. Pitää vain toivoa, että tilanne tasaantuu mahdollisimman nopeasti. Nukuinkin tosi huonosti ja huolen täyttämää unta. Erika oli käynyt yöllä fikkarin kanssa katsomassa, mikä tilanne on. Huoli se oli hänelläkin. Mitään mainittavaa ei kuitenkaan ollut ilmoilla. Toivottavasti uusi päivä valkenee suopeammissa merkeissä.