Hermoilin jo heti aamulla. Usva ja sumu ei vielä ollut ennättänyt hälvetä, kun olimme jo matkalla tallille. Erikalta oli tullut infoakin, että kaikki on kunnossa. Silti oli kiire. Eihän siellä mitään ihmeellistä ollut. Varsa vähän erillään Hoposta ja Sellasta ja Urho langan toisella puolella. Tunnelma oli kuitenkin aika kireä ja varsa varsin hämillään. Mua säälittää sen kohtalo kamalasti, vaikka ymmärrän toki, että näin se menee ja lauman hierarkia on se, mikä se on ja jokaise täytyy paikkansa lunastaa. Silti. Tässä tuntuu nyt olevan kohta, jossa en kykene olemaan inhimillistämättä. Tuntuu kohtuuttomalta, että pienintä ja käytännössä lasta koetellaan.
Urho otettiin puomille ja alettiin laitella sitä lenkkikuntoon. Vähän oli niin kuin pidemmän lenkin päivä.Touhuttiin siinä tavanomaisia touhuja, niin eikös poni pieraissut pihatossa. Urho sai älyttömän skaagin ja hypähti mua päin. Tietenkin otin vasemmalla kädellä taas jälleen kerran vastaan ja sain vielä ruunan takajalan jalkapöydälleni. Onneksi oli sentään nilkkasaappaat, vaikka ei turvakenkiä. En edes tajunnut mitä oikein tapahtui. Kyselin Kariltan että mitähän ttua ja Kari osasi kertoa, että poni pieraisi. Niinpä niin.
Urho saatiin valmiiksi ja äijä selkään. Siirsin taas Rangerin niin, että sain autossa istuen seurailla laitumen tapahtumia ja kuunnella radiosta Rion kisaselostuksia. Tapahtumat laitumella olivat aika vähäisiä. Pariskunta kyhnäsi kylki kyljessä ja varsa seuraili 10-15 metrin päässä tapahtumia. Jos se sattui kulkeutumaan liian lähelle Sellaa, niin Hopo ajoi sen kauemmas. Ei mitään kamalan dramaattista. Evekin eksyi paikalle ja käytiin yhteistuumin varsaa moikkaamassa. Myös Erika tyttärineen tuli kertoilemaan illan ja aamun havainnoista. Pidettiin varsalle seuraa ja se nautti kyllä ihmislaumasta ympärillään.
Hetken päästä kiirehdin tallille, sillä Urho oli tulossa lenkiltä. 25 km oli taittunut reippaasti. Aluksi hevonen oli tuntunut vähän omituiselta. Arvelin, että se saattoi johtua älyttömästä burnaamisesta ja hyökkäilystä. Sykkeet olivat hyvät ja hirviöksi muuttunut tossukka pääsi lenkin päätteeksi suihkuun. Nyt se oli taas oma kiltti itsensä. Sitten Kari lähti viemään poikaa takaisin laitumille. Oli ajateltu, että laitetaan varsa ja Urho yhteen.
Koska laitumet alkavat olla tyhjinä, niin valittiin kaksiosainen laidun huoltorakennuksen vastakkaiselta puolelta. Olimme järkeilleet, että parempi on niin, että Urhon ei tarvitse Sellalla ja Hopolle esittää. Ensin pidettiin tyyppejä narussa ja annettiin niiden nuukuttaa toisiaan. Urholta pientä kiljahtelua, mutta ei mitään hyökkäilyä. Sitten päästettiin varsa irti ja Kari kulki Urhon seurana. Kun tämäkin tuntui etenevät rauhallisesti, niin päästettiin Urho irti. Alkuun tilanne oli täysin rauhallinen ja varsa naksuttu suurieleisesti suutaan hyväksyntää hakien. Tunti varmaan ihmeteltiin menoa.
Kari lähti hakemaan meille syötävää ja jäin vahtiin. Muutaman takaa-ajon hevoset ottivat. Vauhti oli omaan makuuni liian kovaa ja ei siitä ihan leikistä ollut kyse, mutta ainakaan hampaita ei käytetty. Syötiin roskaruokaa ja tarkkailtiin tilannetta. Vaikutti nyt kuitenkin siltä, että varsa saa elää ja hengittää. Toisella puolella huoltorakennusta Hopo ja Sella oleilivat edelleen kuin toisiinsa liimattuina. Lähdettiin muutamaksi tunniksi kotiin ottamaan päiväunia.
Auringon punatessa taivasta ajeltiin uudemman kerran tallin suuntaan. Ei mitään ihmeellistä. Tilanne entisellään kaikilla sektoreilla. Ei muutosta parempaan tai pahempaan. Varsassa ei uusia skraaduja. Toivottelimme niille hyvää yötä ja ajoimme takaisin kotiin. Tällä kertaa uni tulikin paremmin ja oli edellistä yötä levollisempi.