Aamulla tuli tieto laitumilta, että varsa on edelleen yhtenä kappaleena. Lohdullista.
Aamupäivän aikana Erika oli saanut seurata merkillistä näytöstä. Muutenkin Urholla on ollut joku kuvaelma käynnissä muutaman päivän ja tämä oli siihen hyvä lisäosa. Erika, joka pelkää meidän hevosten hoikistuvan, jakoi porukoille vähän lisäheinää. Varsalle tietenkin oma kasa ja Urholle omansa. Kumpikin aloitti syömisen. Hetken mutusteltuaan Urho lähti kävelemään varsan suuntaan. Heilautti vähät hevitukkansa, että painuhan helvettiin ja Tatanka tietenkin kovan koulutuksen jälkeen ymmärsi heti yskät ja siirtyi kauemmas. Urho käveli varsan heinäkasan äärellä. Levitti takajalkansa sen päällä ja kusi antaumuksella. Herää vain kysymys, että voiko se päässään kehittää tuollaisen tempun. Hyvää pissapaikkaa on isolla laitumella vaikka kuinka. Ei voi kuin ihmetellä. Eikä voinut Erikakaan. Onko se nyt niin katkera paikka Urholle, että joutui lapsenvahdiksi.
Eve kävi paikan päälle puolen päivän aikaan. Tilanne oli rauhallinen. Toki Urho hätyytti varsan vähän kauemmas, kun oli huomiota tarjolla, mutta mitään takaa-ajojaksoa ei ollut tarjolla. Sain päivityksen töihin ja olin siitä kovin mielessni. Meillä on Karin kanssa nyt duunien suhteen super-hektistä, joten ei voi muuta kuin toivoa, että tilanteet pysyvät maltillisina.
Töiden jälkeen ajelin hevosten luokse. Hopo ja Sella nautiskelivat elämästään ihan laitumen peräkolkalla. Urho juoksi langoille heti, kun autoni tuli näkyviin. Tatanka hömelönä seuraili tilanteita kauempaa. Se ei vielä autoja tunnista, eikä paljon muutakaan. Ja varsinkin nyt, kun sen elämässä on kamalasti kaikkea, niin ei tosiaan osaa keskittyä tuleviin tai meneviin autoihin. Urho nyt kuitenkin hirnuen toivotti mut tervetulleeksi. Ja kun olin käynyt ne tervehtimässä, ensin Urhon ja sitten varsan, niin jahtia taas alkoi. Välillä oli rauhallisempaa ja välillä kiihkeämpää. Ja mitä ikinä touhusinkaan, niin Urho hirnui perään. Väkisinkin tuli mieleen, että se on kammottavan mustasukkainen ja kade. Varsa ei saisi saada minkään sortin huomiota. Lopulta häädin sen aika julmasti kauemmas ja vietin pokkana aikaa varsan kanssa ja jos Urho yritti yhtään lähestyä, niin jahtasin sen taas kauemmas. Raukka oli kovin hämmentynyt, mutta noudatti annettua ohjetta.
Istuskelin ilta-auringossa ja katselin hevosten touhuja. Erikakin liittyi seuraan ja yhteistuumin pohdittin hevosten aivoituksia. Erika jakoi näkemykseni siitä, että Urho on käyttäytyy selvästi ikään kuin olisi mustasukkainen. En oikein tiedä, kykeneekö hevonen seillaiseen tuntemukseen. Tai kateuteen. Mutta mikä ikinä tunnetila sitten onkin, niin sen sieraimista alkaa tulla savua, kun tulokas saa huomiota osakseen. Siihen on nyt kuitenkin tottuminen ja johan tilanne on vähän tasaantunut. Silti päälle hiipivä piemeys ja alkava yö vähän jännittivät. Aina näissä hevosjutuissa mieleen hiipii, että mitä jos….?