Ei mitään yllätyksiä aamuun. Sadetta oli luvattu ja vähän mietittiin, että pitäisikö porukka hakea talliin. Puolen päivän aikoihin Eve kävi laitumella. Hopo ja Sella touhuilivat omiaan, toisiinsa liimautuneina. Varsa pötkötteli päiväunilla ja Urho nuokkui vieressä seisaataan. Sain töihin kuvatervehdyksen ja tulinkin siitä kovin iloiseksi. Aurinko paistoi ja muutenkin meno näytti hyvältä. Kukin sai osansa rapsutuksesta ja huomiosta ja sitten Eve jatkoi matkaansa.
Vähän myöhemmin paikalle saapui Satu, joka nyt puolestaan kiersi hevoset läpi. Urho oli jotain tietenkin kukkoillut, mutta Satuhan pisti sen ruotuun ja tämän jälkeen sai varsan kanssakin viettää aikaa oman tahtonsa mukaan. Hopon kanssa kävi vähän hassusti. Vaari arvioi turpakarvojensa määrän ja pituuden väärin ja otti onneton langasta tällin. Kauhistuneena se singahti keskelle laiunlohkoaan ja mulkoili paheksuvasti Sadun suuntaan. Sella oli aikeissa singahtaa perään, mutta ei sitten kaiketi oikein ymmärtänyt, mistä syystä pitäisi lähteä ja jäi nuohomanaa ihmisten luoksi. Hopolle ei enää seura kelvannut.
Mulla venähti töissä. Olen aika kovissa paineissa juuri nyt. Karilla sama tilanne, jos ei jopa pahempi. Näin ollen emme itse hevosten luoksi ennättäeet.