Keli taas ihan kohdillaan. Aurinko paistaa ja yökin oli ollut lämmin. Mulla oli puhekeikkaa keskustassa THL:n seminaarissa ja pääsinkin sielltä säädyllisessä ajassa irtautumaan arjesta. Näin ollen olinkin jo neljältä hevosten luona. Karilla oli pitkä työpäivä, joten vaikkakin vähän infektiokammoisena, niin silti suuntasin hevosten luo. Ja jälleen kerran ne tekivät mieleni kyllä todella kepeäksi ja iloiseksi. Lauma on selvästi lauma. Koska pidän itseäni jonkin sortin ryhmäytymisguruna, niin eläinten metodit ovat aika rajut. Ensin tulokkaalta otetaan totaalisesti luulot pois. Sitten sille vähitellen annetaan siimaa ja kun ilmeisesti on jotenkin varmistettu, että tulokas on roolinsa ja asemansa sisäistänyt, niin se otetaan porukkaan mukaan. Mutta kun se otetaan, niin se todellakin otetaan ja sen jälkeen sillä ei ilmeisesti ole enää riskiä tulla kiusatuksi tai syrjäytyneeksi.
Porukka oli tullessani jakautunut tasaisesti ympäri laidunta. Hopo ja Sella olivat kuitenkin kohtalaisen lähellä toisiaan ja kaksi muuta selvän välimatkan päässä, mutta kuitenkin tasavetaisina porukan jäseninä. Tatanka tuli tietenkin ensimmäisenä tervehtimään, sitten Sella ja Urho ja Urho ehti seuraani jo kyllästyäkin ennen kuin Hopo sitten ihan laitumen perukoilta asteli sanomaan moikat. Tämän jälkeen porukka taas jakautui. Urho on istkenyt silmänsä viereisen lohkon laikukkaaseen tammaan ja päivysti sen välittömässä tuntumassa. Varsan taas kipitteli vuoron perään minun ja kolmen aikuisen hevosen luokse. Erika on sille tuonut lelupallon, mutta Urho lähinnä pallolla leikkii ja retuuttaa suussaan. Tatanka haluaisi potkia palloa ja sitte täytyy varmaankin hommata jumppapallo.
Rapsuttelin ja harjasin kaikki läpi ja istuin pienelle piknikille vielä lankojen ulkopuolelle. Elo lohkolla on äärettömän seesteistä. Sella päätti piehtaroida ja siitä käynnityi tietenkin perinteinen piehtarointiaalto. Hopo ei vahtaa Sellan turvallisuutta enää kovikaan tiiviisti. Se meni omaan rauhaansa piehtaroimaan omalla vuorollaan ja samaan aikaan tamma ja varsa söivät päät yhdessä. Juuri sillä hetkellä en olisi voinut iloisempi olla. Loikoilin pehmeällä apilamatolla ja nautin. Miten onnelliseksi eläimet voivatkaan meidät tehdä, vain olemalla olemassa!