Aamupäivällä pakattiin auto ja lähdettiin Sastamalaan. Tanja siellä odotteli Valedron kanssa uusia kenkiä. Kaikki menikin aika kivasti siihen asti, kunnes piti aloittaa kengitys. Kenkiä ei ollut. Ei muuta, kuin soittelurinkiä pystyyn ja paikallinen Puuilo pelasti tilanteen. Kari jäi irrottelemaan kenkiä ja me Turusen kanssa lähdettiin mallikappaleen kanssa asialle. Ja hoituihan homma. Kaahattiin takaisin ja Kari pääsi lyömään rautaa alle. Pohjalliset ja täyttö, niin kuin tavaksi on jo tullut. Liettuan pohjat eivät sitä välttämättä vaatisi, mutta Tanja on selvästi tapojensa orja ja kun on jonkun asian hyväksi havainnut, niin ei halua sitä enää muuttaa. Ymmärrettävää ja meilläkin on joitain vastaavia pinttymiä. Varmistellaan jotain asiaa, vaikka se ei välttämättä olisi tarpeen.
Kävimme Tanjan kanssa läpi vielä tulevaa reissua. Mietittiin valmiiksi kauppareissut ja ratsastuskerrat ja muut kuviot. Lisäksi tutkailtiin viime vuoden karttoja, jotka olin ottanut mukaan. Aika levollisilla mielin olemme toivottavasti reissuun lähdössä. Sovittiin, että jo ajomatkalla välillä mennään yhdessä ja välillä hajaannutaan siten, että etuauto käy tsekkaamassa paikat tai hoitaa kauppareissut ynnä muut sellaiset. Suunnitelman tasolla kaikki on erinomaisesti. On niin sanotusti hyvä pössis. Ja jälleen kerran, tuli tulos tai ei, niin tässä viritellään reissua, joka tulee olemaan ikimuistoinen. Näitä voi sitten muistella, kun ei enää kisoja kierrä.
Illalla Kari kävi vielä moikkaamassa omaa laumaa. Hopo oli hukannut toisenkin etukenkänsä, joten sekin sai uudet kengät. Kivennäiskivi oli kaivettu ulos ämpäristä. Tehtävä suoritettu! Luulenpa, että viikon päästä möykystä ei ole enää mitään jäljellä.
Ennen nukkumaanmenoa etsiskelin vielä omia reissukamojani valmiiksi. Kamaa lähtee taas ihan valtavasti mukaan. Satun kanssa käytiin läpi hevosten hoito-ohjeita. Luvassa on Tatankalle taluttelulenkkejä ja Melli käy ratsastamassa Sellaa. Viihdettä vähän kaikille tiedossa.