Kisapäivän aatto. Touhua ja tohinaa aamusta iltaan. Kun kello alkoi lähestyä viittä, hiipi kaamiva jännitys mieleen. En suhtaudu millään muotoa luottavaisesti tossuihin, joten mitä lähemmäs tarkastus tuli niin sen enemmän mua hermostutti. Kari oli luottavainen. Muutenkin kerta toisensa jälkeen olen alkanut spennaamaan alkutarkastusta enemmän ja enemmän. Tiedän, että joskus sekin päivä on käsillä, että starttilupaa ei heltiä. Koskaan meille ei niin ole käynyt, joten kerta se olisi ensimmäinenkin.
Tänään ei ollut sen aika. Urho meni heittämällä tarkastuksesta läpi. Kaikki oli aata tai ykköstä. Olin helpottunut ja hyvillä mielin lähdettiin iltatoimiin. On se vaan aina jännää. Ja itse olen vuosien varrella asennoitunut niin, että pääasia on päästä starttaamaan. Jos homma jää yhteen lenkkiin, niin on kuitenkin ollut kilpailussa mukana.
Kotoa tuli tavanomaiset raportit. Kaikki hyvin, hevoset liikutettu kukin tyylillään. Nykyään on aika helppoa olla poissa, kun on täysin luotettava ihminen paimentamassa kotilaumaa.