Kuuden jälkeen oli herätys. Kari lähti tekemään aamutallia ja mä hönkaisin sinne oikeastaan samoilla hetkillä, sillä piti vielä käydä kaappaamassa sykekahva mukaan ja suoria sen jälkeen Nuuksioon pitämään matkaratsastuskurssia. Mitäpä sitä ei tekisi rakkaudest lajiin? Kurssista pienimuotoinen raportti täällä.
Kari huiski tallilla hetken. Lauma oli mennyt sivistyneesti pihalle kukin omalla vuorollaan. Sitten Karilla olikin jo kiire vähän ikävämpiin kekkereihin.
Kun mä kotiuduin kurssiltani ja Kari aikanaan omalta taholtaan, niin vaihdettiin vaatteet ja suunnattiin tallille. Kyllä omat hevoset ovat vaan ihmiselle ne parhaat! Ja parhaat terapeutitkin, jos sellaiselle on tarvetta.
Urho pääsi taas tassupesulle. Siitäkin olen tosi iloinen, että pienessä tallissa on pieni pesupaikka. Jonkun mielestä hukkatilaa, mutta kyllä se vaan on oiva juttu. Ja hyvä juttu on myös se, että vuohisten iho alkaa olla ehjä. Harjailin kaikki hevoset karsinoissaan. Tatanka on edelleen suloisen kun se harjatessa jähmettyy ihan patsaaksi ja nautiskelee hiplailusta. Yritin ohjailla Hopo hinkuttamaan itseään kumisiin hinkutuslaattoihin, mutta ei se ainakaan vielä ole hoksannut niiden merkitystä.
Onneksi saatiin Urhon kintut pestyä, sillä sen jälkeen tallilta loppuikin vesi. Pumpussa vikaa na nyt ollaan hetki kantovedelle. Joten keulittelu pesupaikasta osouikin sitten heti omaan nilkkaan.