Karilla on koko viikon kurssitusta ja oli mun vuoro könkätä illalla tallille. Satu oli hoitanut aamupuuhat ja oikeastaan päiväpuuhatkin. Mulla ei siis ollut paljoa tehtävää ja Satu tuli avuksi hoitamaan myös iltapuuhua ja toi tullessaan jokusen kymmenen litraa vettä.
Hopo sai taas viettää reilun tunnin etupihalla tuoreella. Kun aloin metsästää sitä takaisin tarhaan, niin paappa otti hatkat. Pienen piirileikin jälkeen pääsin voitolle ja Hopo päätyi muun lauman joukkoon. Tatanka oli riemuissaan, kun pappa palautui lankoihin. Se ehti jo yhden tällin ottaa, kun piti kurkotella Hopon perään.
Jäivät taas ulos, sillä yön lämpötilaennuste oli lähemmäs 15 astetta. Ihan kivat kelit syyskuun viimeisellä viikolla.
Hesarissa on nostettu ratsastusurheilun kissa pöydälle. Asiaa on ehkä aavistuksen kärjistetty, mutta ilmeisen selvää kuitenkin on, että juuri ratsastuksen parissa kärkipään kilpailijoita mollataan ja solvataan ihan julkisesti. Puhumattakaan siitä, kuinka paljon puhutaan puskissa ja selän takana. Surullista, niin surullista. Sitten surraan, että laji ei saa arvostusta tai sponsorirahoja. Se nyt on niin selvää, kuin selvää voi olla, että suuri yleisö ei missään vaiheessa ala arvostaa lajeja, joiden omat harrastajat eivät arvosta omia lahjakkuuksiaan ja huippujaan. Ja tässä kurjimuksessa velloo myös matkaratsastus. Aikuiset ihmiset ovat kovempaa tekoa ja vaikka pahansuopaa puhetta on, niin sen varmasti kestää. Mutta nuoret urheilijat ovat vielä henkisestikin kehittymättömämpiä ja moni saattaa tosiaan harrastamisen lopettaa, jos joutuu julkisen panettelun kohteeksi. Ratsastuksen viemäri on varmasti kaikkien tuntema ht.net, tai totuus.net, niin kuin joku yhteisöä kutsuu. Onneksi matkaratsastusta ruoditaan ht.netissä aika harvoin, mutta koskaan laji ei taida siellä positiivisessa valossa näyttäytyä ja se mikä on surkeaa on se, että osa kirjoittelijoista on tunnistettavasti lajin harrastajia, jopa aktiivisia sellaisia.
Päivisin käyn nuorten aikuisen kanssa läpi asioita, jotka liittyvät meidän oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Kaikilla on oikeus mielipiteisiinsä. Se on selvä. Mutta missä vaiheessa meille on tullun oikeus laukoa mielipiteitämme suin päin sinne ja tänne miettimättä sitä, millaisia vaikutuksia lausunnoillamme on? On oikeus olla jotain mieltä, on oikeus tuoda se esille, mutta missään vaiheessa ei ole mielestäni annettu oikeutta loukata tai pahoittaa jonkun toisen mieltä. Omista lausuinnoista pitää myös kantaa vastuuta! Tämä asia on viimeisten vuosien aikana muuttunut. Lisäksi tuntuu vähän siltä, että nämä totuuksien huutelijat eivät itse kestä minkään maailman kritiikkiä. Tyypillistä kai sekin. Ja tyypillistä tälle ilkeämielisyydelle taitaa valitettavasti olla myös se, että suurin osa ratsastuksen harrastajista on pahansuopia akkoja. Muiden tekemistä halutaan vähätellä ja omaa erinomaisuutta korostaa. Mitähän pitää tapahtua ennen kuin oikeasti voidaan oppia arvostamaan toisten ihmisten määrätietoista tekemistä, iloita toisten ihmisten onnistumisesta ja jopa ihan pikkiriikkisen vaikka kannustaa heitä? Olisiko se ihan kamalasti itseltä pois?