Lokakuu. Seinäkalenterissa vaihtui kuva Tatankasta, Seljankasta ja Karista vuoden takaisellä sänkipellolla. Ei mitään radikaalia muutosta säätilassa. Tietenkin aamu oli astetta aiempaa kirpakampi ja kasvien lehdet ovat muuttuneet punaisiksi. Lisäksi viimepäivien kovat tuulet ovat pudottaneet puista lehdet isolta osalta maahan. Meillä oli kuudelta herätys ja reippaina suunnattiin tallille. Siellä vähän torkuttiin vielä. Hopokin on nyt saanut heinänsä hyvin syötyä. Kuivaheinästä ei selkestikään synny niitä pukluja, joita kylvää ympäristöönsä. Heinä on ikävä kyllä vähän pölisevää ja hienoa sälää eikä ollenkaan niin freesiä kuin viime talvena. Sehän oli vähän arvattavissakin, kun juuri heinäaikaan iski kesän pahimmat sateet. Harmillista. Hyvin tuntuu kuitenkin maistuvat ja pöllytän sitä aina ennen kuin alan jakamaan.
Laiteltiin talli iltaa varten valmiiksi. Hopo pääsi kekkuloimaan pitkin pihamaata. Se ottikin kentän reunukset parturointiin. Kari levitti soraa ja mä tein yhtä ja toista rästissä ollutta pientä hommaa. Tallitupa on päässyt vähän epämääräiseen kuntoon, joten nyt täytyy skarpata, kun talliarki taas alkaa. Puolilta päivin jätettiin tallialue taaksi ja kiirehdittiin Haudankoskelle viettämään Maritan ja Anan kultahääpäivää.
Juhlahumusta siirryimme takaisin iltatalliin. Satukin sattui paikalle ja kävivät Tatankan kanssa tekemässä pienen iltalenkin. Rohkeasti sitä taas mentiin pimeässä katsomaan ohi viuhahtelevia autoja. Samalla soviteltiin sille suitsia päähän. istuvuudessa voisi olla parannettavaa, mutta ihan vielä ei ole aika ostaa sille omia Podiumin matkaratsastussuitsia. Annetaan nyt kaverin vielä vähän kasvaa. Tosin mallilin äitiä ja tytärtä aamulla ja totesin, että peppu on jo samalla korkeudella.
Kävelyretki oli mennyt hyvin ja Satu taas kovasti kehui varsaa. Kun se lähti tallista, niin Sella muutaman kerran hirnahti perään ja pyörähti kerran karsinassaan. Ei siinä sen enempää ja tytteli palaili aikanaan takaisin talliin ja iltaheinilleen. Puuhailtiin siinä vielä hyvä tovi ja Kari laitteli vedet ja heinät seuraavalle aamulle valmiiksi. Mulla oli tuliaisina Haudankosken omenoita ja jokainen sai muutaman vielä yöpalaksi. Hiljaisuus laskeutui tallipihaan ja kiirehdimme kotiin pimeän jo laskeuduttua.