Surkuhupaisien tarinoiden päivä. Eilen jo selvisi, että Turunen oli hukannut passinsa. Liettuan rajalla julisti poliiseille, että se on hänen back sidessään. Ilmeisesti on kadonnut sinne. No tämähän tarkoitti käytännössä sitä, että pikapassin toki saa (rahalla) ja sillä, että joku hakee sen joko Pasilan poliisitalolta tai lentokentän vastaavasta mestasta. Noh, tämähän on tuttua, koska hain oman passini pari vuotta sitten lentolentältä. Hommahan olisikin mennyt liian helpoksi, jos asia olisi mennyt niin, että mä olisin hakenut sen Pasilasta. Mä olisin ehkä kyennyt hakemaan sen määrätyssä aikaikkunassa kentältä, tai äijä olisi voinut hakea sen Pasilasta. Tässä vaiheessa ei voinut kuitenkaan enää muuttaa noutopaikkaa tai noutajaa. Jonkun sortin itkupotkuraivarin jälkeen homma nytkähti askeleen eteenpäin ja valtakirjalla noutajan saattoi muuttaa. Niinpä Kari sitten päätyi Pasilan poliisitalolle kourassa Turusen käsin kirjoittama valtakirja, josta oli otettu valokuva ja kyseisen kuvan Kari oli tulostanut töissään. Äijä arveli, että ei sillä dokumentilla todellakaan mitään passia saa, mutta toisin kävi. Ja huomenna mä lähden sitten Lietoon viemäät passia. Pahamaineinen Stewardi Laurinen muuttuu tällä kertaa Lähetti Laurikseksi.
Toinen yhtä koominen juttu on tämä lantalan tyhjennys episodi. Eeppinen tarina. Pari viikka kontti on tehnyt lähtöään. Toissapäivänä Kari jo kiirehti töiden jälkeen viemään puhelipylvästä ja avittamaan asiassa, mutta sinne se kontti vaan jäi. No tänään liikahti sitten pihasta. Ja liikahtikin viimeisen kerran. Kun kontti oli kestänyt kasassa pellolle asti, niin kuinka ollakaan ei sisältö suostunut tulemaan sieltä ulos. Oli pakattu se niin tiiviiksi, että pelkkä kallistus ei riittänyt ja kuski ei uskaltanut pystyyn nostaa ettei nuppi olisi keikannut kumoon.
Sitten vedätettiin kaupunkilaisia taas huolella. Kuinka ollakaan oli kuskilla kaveri ja kaverilla Bobcat ja kuinka ollakaan vapaa iltapäivä. Sopivaan hintaan pieni työkone saisi kontin tyhjättyä. Keikka napsahti, sillä eihän me nyt lapioimallakaan sitä olsii tyhjäksi saatu. Läpensä mätä kontti antautui ja tehtiin päätös, että tallin pihaan se ei enää tule. Nyt on sitten paskat pellossa, mutta lantala puuttuu. Vidakkorumpu soimaan ja taas ystäväpiiriä käytetään hyväksi, että saamme mahdollisimman nopeasti korvaavan lavan tallin takapihalle. Halvaksi tuli lantalan tyhjennys. Kannatti sniiduilla siinä, että ei tyhjätä kuin kerran vuodessa ja tintataan kontti niin täyteen kuin vain olla ja osaa.
Jenkeissä riehuu Matthew. Joku myräkkä täälläkin olu aluillaan ja tuuli oli ajoittain aika navakkaa. Se ja oletettavasti kontin lähtö olivat saaneet hevoset aika pörheiksi. Rita kävi piikillä pihalla kääntymässä ja hakemassa vähän boostereita huomiseen kisaan. Ensin tammat ottivat pärinästä vähän kierroksia, mutta kun kone päräytettiin uudelleen käyntiin, niin ei saatu aikaiseksi enää mitään reaktiota. Taas uusi laite tuli Tatankalle tutuksi. Uteliaana se pärisevää pyörää katseli.
Avasin vierastarhan taas hevosille käyttöön. Caro kävi katsastamassa tilannetta ja sovittiin, että uusi lava tai kontti hoidetaan asap. Lisäksi neuvoteltiin tarha-alueen laajentamisesta. Ei taideta ehtiä tämän syksyn aikana, mutta keväällä sitten. Vaikka vasta on syksy, niin johan tässä pitää monenkin asian osalta mietiskellä kevättä.
Jäin vielä tallille puuhailemaan, kun Karin piti jo kiirehtiä iltatöihin. Harjailin hevoset ja siistin valkoisten harjat. Ovat niin ylipitkät. Ja saaavatkin olla, mutta siisti pitää latvan kuitenkin olla. Marita oli lähettänyt nelokolle ruisneppareita. Muut söivät niitä innoissaan, mutta Tatankalle ei maistunut. Kilisivät kupin pohjalla ja lopulta otin ne pois ja jaoin kolmelle muulle. Hupsu varsa. Illan pimetessä ajelin kotiin ja mieti taas syntyjä syviä.