Meikäläisen aamutalli. Kurvasin Keravan kautta, sillä kävin hakemassa apulaiseksi Lauran. Pistettään pollet pihalle ja siivottiin kimpassa karsinat. Sitten olikin pienen teehetken aika. Hopo toimitti pihalla ruohonleikkurin virkaa ja muut nakersivat tarhan puolelal säkeistä heinää. Kun teet oli juotu, niin Laura haki Sellan tarhasta ja laitettiin se yhdessä valmiiksi. Sitten tyttö hyppäsi selkään. Ohjailin heidät ensin kentälle. Hopo oli tietenkin tukkeen ja vähän aikaa piti neuvotella kuka mistäkin menee.
Seurailin sivusilmällä touhuja kentällä ja siivoilin tarhoja. Homma näytti rullaavan aika kivasti, joten päästin ratsukon pienelle maastolenkille ja siitä pellolle. Sella oli meno päällä ja ratsastaja oikeastaan myös. Jouduin muistuttamaan, että vanhan vamman takia verkat on tehtävä erittäin huolellisesti sekä varmistettava, että alusta on joka kohdassa kulloiseenkin vauhtiin sopiva. Kun sitten lisäsivät vauhtia, niin Sella otti ohjat itselleen. Se muutaman kerran toi ratsastajan iloisesti kiitoa tallipihan portille. Totesin mielessäni ja ääneenkin, etät jos se vielä kolmannen kerran pääsee tekemään saman, niin peli alkaa olla menetetty. Ratsukko siirtyi viereiselle pellolla ja vähitellen Sella alkoi kuunnella ratsastajaansa. Välillä suunnan ja vauhdin määritti ratsastaja ja välillä ratsu. Vähän hymyillen seurailin tilannetta. Vaikutuksen teki se, että tyttö ei tuntunut olevan ollenkaan huolissaan siitä, että hevonen häntä kiikutti mielensä mukaan. Eikö myöskään mitään sen tyyppistä ollut ilmoilla, että ratsastajan ja ratsun tiet erkanisivat. Tosin Sella ei tarjonnut sen bravuuria, kolmiosaista sivuloikkaa. Se ei tarjonnut yhtäkään sivuloikkaa. Jotain jäi siis esiteltäväksi tuleville kerroille.
Ratsastuksen jälkeen pyyhittiin Sella sienellä ja päästettiin se loimitettuna takaisin tarhaan ja lyötiin heinäkasa turvan eteen. Touhuiltiin tallilla vielä hetki ja tyttö uhkui intoa, että tulee kyllä toistekin. Ja mikäpäs siinä, jos intoa ja uskallusta riittää, niin kyllähän meillä ratsastettavaa löytyy. Laura on muutamat matkakisatkin käynyt, joten ehkä tässä on se nuori, jota olemme vähän etsiskelleet tiimiin. Sella olisi oiva opetusmestari ja sillä voisi hyvin lähteä kisoja kiertämään, jos sopiva juttu löytyy. Eritoten olemme nyt todenneet, että joku nuori ratsastaja oli hyvä isä porukkaan. Tuntuu luontevalta auttaa ja tukea nuoria ennemmin kuin aikuisia. Mutta katsotaan nyt, mitä tästä hankkeesta tulee, vai tuleeko mitään. Toisaalta olen vähän jo tullut skeptiseksi erilaisten apulaisten ja tallityttöjen suhteen. Syystä tai toisesti innostus varsin nopeasti lopahtaa parissa kuukaudessa.
Kotona Kari olikin joutunut töihin. Mä otin taas pienet päiväunet ja lepuutin oireilevaa akillsjännettäni. Se on kipuillut jo useamman viikon. Iltapäivällä lähdettiin tallille ja laittelin Hopon valmiiksi. Sen verta alkoi jo hämärtää, että kaivoin heijastikamat esille. Alkaa olla niiden aika. Varsinkin kun usein pukeuden ratsaillakin mustaan. Kierrettiin asfaltin kautta pieni lenkki ja sitten pyörittiin pellolla. Kun työt oli tehty, niin vähitellen hevoset pääsivät sisälle. Oli aika toivottaa hyvät yöt ja poistua paikalta.