Koleahkoa, mutta kuivaa syyssäätä. Mut on köytetty sohvaan ja Kari hääräsi illan tallilla. Satu tietenkin hoiteli osansa ja touhuili Tatankan kanssa taas kaikenlaista. Paljon on pienellä opittavaa. Hauskahan sitä on seurailla, kun koko ajan tarkkailee isompiaan ja jäljittelee sitten niiden tekemisiä.
Vuosi lähestyy loppuaan ja yleensä kausi päättyy lajiseminaariin. Mä olen jotenkin sitä verta kyllästynyt kaikkeen vääntämiseen, että olen vähän ajatellut jättää kekkerit kokonaan väliin. Tämä on kyllä täysin vastoin omia periaatteitani. Olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että jos johonkin, niin Ratsastusfoorumiin pitäisi osallistua. Ihan jo sen takia, että matka olisi näkyvissä ainakin harrastajien osallistumisen muodossa. Mutta jotenkin en nyt vaan pysty. Tuntuu, että en jaksa uhrata kallisarvoista aikaani tällä kertaa sen enempää foorumiin kuin lajiseminaariinkaan. Olen aika monena vuonna siellä ollut erilaisissa rooleissa, joten antaa olla. Toivoisin kuitenkin, että mahdollisimman moni kokee kutsumusta osallistua. Ihan jo sen takia, että kentän viesti olisi hyvä viedä perille. Komitea toivoakseni tulee uudistumaan ja tiedän muutaman tosi hyvän kandidaatin, jotka ovat komiteatyöstä kiinnostuneita. Se homma on tuulista puuhaa ja vaatii intohimoa, aikaa sekä halua tehdä töitä. Ja ennen kaikke kokemusta sekä tietämystä lajista. Kaivataan pitkän linjan asiantuntijoita, eikä mitään protestijäseniä statisteiksi. Toivottavasti uusi vuosi tuo tullessaan myös uuden komitean. Ja entistä paremman matkaratsastusvuoden.