Satu tallipuuhissa ja antoi Sellasta hyvän luonnehdinnan: tammalla on jumaluussyndrooma. Korjasin, että se on jumalatarsyndrooma. Naureskelin luonnehdintaa pitkin päivää. Sellainen se kyllä on, mutta toisaalta ollut ihan oiva kumppani Hopolle ja kaikesta huolimatta erinomainen äiti lapselleen. Satu oli seuraillut nelikon aamuhässäköitiä. Siinähän on menoa ja meininkiä, kun etsitään kullekin parhainet sopivia asetelmia. Hopo haluaa käydä nuuhkaisemassa jokaisen heinäpussin ja siitä syystä muiden pitää aina siirtyä yksi askelma eteenpäin. Säkeillähän on muutenkiin varmistettu liikkuvuus, koska niitä on ripoteltu ympäri tarha-aluetta. Lisäksi vaihdellaan vähän ripustuspaikkoja, niin koskaan ei voi tietää, mistä syötävää löytyy.
