Meillä oli Saran kanssa treffit. Olen suhtautunut vähän skeptisesti yhteistyöhön nuorten harrastajien kanssa, koska pelkään ottavani liikaa työroolia heidän kanssaan. Mutta toisaalta, ei kai se sitten haittaa. Käytiin normaalit kuviot läpi ja lopulta tyttö kipusi Urhon selkään. Mietittiin matkaratsastusistunnan erikoisuuksia. Urho ei ollut ihan niin maltillinen, kuin olin kuvitellut, joten ihan täysin ratsastaja ei voinut pelkkään istuntaan keskittyä. Puolitoista tuntia sahailivat kuitenkin pellolla ja uskon ratsastajan saaneen jonkun verran ajateltavaa.
Ja samaan syssyyn naapurin ukko päätti tuoda siirtolavan, jonka ostosta on keskusteltu. Oli kuulemma ”huomannut”, että saavuin tallille ja päätti heti tulla hoitamaan asiaa. Hinnasta ei yhtään ole tietoa, mutta ainakin meillä on nyt lava tallin pihassa. Kylkiäisenä jouduin tiukkaan kuulusteluun. Olen tuolla kylällä varmaan mysteerihenkilö, kun viuhahdan vain autolla tai hevosella ohi lapa pystyssä sen enempää rupattelematta. No nyt varmaan tärkeimmät on kyläyhdistyksen tiedossa. Lisäksi tuli kutsu poronkäristyspöytään. Mitäpä sitä ei tekisi paskalavan vuoksi. Mutta ehkä jopa itse lavaa iloisempi olin siitä, että hevoset seisoivat tyynestä aidan takana noin metrin päässä tapahtuman polttopisteestä ja katselivat, miten lava siirtyi kuorma-auton kyydistä maahan. Viisi vuotta sitten Sella olisi lähtenyt lentoon. Yhden pienen spurtin otti, kun pari pölliä kaatui lavan takaa nurin, mutta muuten oli viileä. Ja Varsa vielä viileämpi. Kuski ihmetteli, että onpa ne uteliaita ja rohkeita. Olin ylpeänä vieressä.
Sitten sain sellaisen ohjeistuksen, että vaikka ratsastaisimme vain omilla takapelloilla, niin turvaliivit olisivat nyt paikallaan. Hämmästelin vähän, että kai nyt valkoisen hevosen erottaa ruskeanharmaasta hirvestä, mutta se ei kuulemma ole niin sanottu. Joten tästä lähtien ei sitten kukaan lähde meidän pihasta ilman turvaliiviä liikenteeseen. Onneksi ei Saran pään ohi ainakaan tänään luodit viuhuneet. Hullua hommaa.
Hevoset tulivat sisään hyvässä järjestyksessä ja Kari lähti kiireesti kaupoille. Mä vielä hymistelin kunkin hevosen seurassa hyvän tovin ja lopulta toivottelin hyvät yöt ja sammuttelin valot. Kotona korkkasin glögin ja maistelin tämän sesongin ensimmäiset joulutortut, jotka Satu oli tallille kiikuttanut. Hyvä päivä ja lentosukka piti kintun turvottelut jotakuinkin kohtuullisena.