Tatankalla taas uuden asian päivä. Normaalia pyörittelyä ja käsittelyä, mutta sen lisäksi Satu dippasi Sellan kuolaimet melassisiirapissa ja ujutti ne varsan suuhun. Hetken se niitä imeskeli ja ihmetteli ja totesi sitten, että ok. Kentällä kekkuloidessaan alkoi hetkeä myöhemmin nythää reunukselta heinää ilman mitään häiriötekijöitä. Ei suuria tunteita. Iloisena tyttönä touhuili siellä. Jos suuhun laitetaan rautaa, niin olkoot sitten niin. Satu vähän oikein odottaa, että missä kohtaa tulee eteen asia, josta pimu toteaa, että tämä ei kyllä käy.
Muutenkin varsa on oppinut pitämään normaalina, että yksi kerrallaan laumasta joku poistuu muualle puuhaamaan ja palaa sitten takaisin. Se tuntuu viihtyvän pienissä koulutushetkissään ja niin aikuisena palaa sitten takaisin lauman pariin ja heinäsäkille, kun koulutustilaisuus on ohi. Kaikki uusi kiinnostaa ja viihdyttää sitä, joten hyvin jaksaa pienen pienet uudet askeleet. Ja vaikka aika tuntuu taas kuluvan hirvittävällä vauhdilla, niin onneksi meillä on tässä vielä aika monta vuotta aikaa puuhastella ennen kuin käsissä pitäisi olla valmiin paketin.
Illalla Kari uurasti lämminvesivaraajan kanssa. Yhden miehen puulaaki sai kuin saikin säiliön paikoilleen, joten vesitilanne on taas hyvä. Mulla taasen pitkä työpäivä, joten asennustöiden jälkeen Kari teki vielä iltatallin. Sellan piti päästä lenkille, mutta vesihomma ajoi tällä kertaa ohi.