Toisaalla porukat valmistautuivat vimmatusti kisoihin ja me puuhasteltiin vaan ihan arkisi juttuja tallilla. Se on aina vähän kaksjakoista, kun jättää kisat väliin. Sella olisi voinut käydä kipaisemassa 44 km, mutta kun tilanne nyt oli, mikä oli, niin jätettiin väliin. Ja päätöstä täydensi toki se, että Karille oli siunaantunut la-su -yöksi töitä. Tallilla puuhaillessani mietiskelin, että eipähän tarvitse kaaoksen keskellä keräillä kamoja ja hosua joka suuntaan, vaan saa ottaa ihan iisisti. Samalla mietin myös sitä, että vuosi sitten oltiin kovasti lähdössä kisoihin, mutta homma peruuntui ja sen sijaan rempattiin viikon verran Hyvinkäällä klinikalla ja sydän sykkyrällä odotettiin uutisia siitä, mihin suuntaan Hopon suoli lähtee kääntymään. Näitä miettiessä halistelin hevosia jokaista huolellisesti. Tatankaa on hauska halistella ihan kainaloiden alta ympäri. Se on vielä niin pieni, että saa helposti kädet ympäri ja toisaalta samalla saa laitettua pientä painetta oletettuun satulan ja satulavyön kohtaan.
Hevoset olivat osittain märkiä ja osittain kuivia. Tietyt tyypit viettävät sateella aikaa pihatossa ja tietyt pihalla. Sellat apojensa mukaisesti piehtaroi miehekkäästi ja oli näin ollen ihan olkipurun peitossa. Voi oikeastaan sanoa, että jopa kuorrutettuna. Hopo oli kunnolla märkä, mutta jättipyyhkeen alla se kuivahti nopeasti. Hinkutin ja harjasin sitä vielä raivokkaasti ja viimeistelin homman vitsikkäästi kampaamalla sen takamukseen laineet. Vaikka ikää on, niin on siinä sen verta muhkupeppua, että kammattavaa riittää.