Ampaistiin aamutalliin. Hämärissä tehtiin tavanomaiset askareet. Hopo ja Tatanka juovat ilahduttavan hyvin. Yön jäljiltä kipot ovat melkein tyhjät. Urholla ja Sellalla yleensä puolillaan. Koko porukka ryystää lisäksi iltaisiin Greenline-liemistä. Nyt on myös kokeilussa muutama Jarekilta saatua tuote. Sellan köhäntely on loppunut, kun se on nyt siirtynyt esikuivattuun ja maitohappobakteerin avustuksella vatsakaan ei ole reagoinut. Hopolle on saatu kivasti massaa, mutta valkoisilta sitä pitäisi edelleen saada pois.
Kun tallihommat oli tehty, niin juotiin vielä perinteiset kahvit ja teet ja seurailtiin nelikon puuhailua. Sitten kiirehdittiin kaupan kautta kotiin. Kari painui nukkumaan ja mä puuhailin, mitä puuhailin kunnes taas kahden kieppeillä vedin tallikamat päälle. Laura ilmestyi pihaan ja lähdimme mukamas mukavalle maastolenkille. Sehän ei sitten tietenkään ollut ollenkaan mukava. Alkuverkkojen jälkeen kun lähdettiin ravaamaan, niin Hopo ei tuntunut ollenkaan hyvältä! Kuulostelin sitä hetken, sitten taas ravattiin. Käynnissä ihan normaali, mutta ravissa epätahtinen. Se selkeästi parani, mutta päätin kuitenkin kääntyä takaisin. Vähän mietin seuraavaa liikettä, mutta ehdotin silti, että Laura laukkaisi Selberin kanssa laukkasuoran päähän, kääntyisi ympäri ja tulisi takaisin. Me lähtisimme hiljakseen kotia kohti. Silmäkulmasta näin, että tamma ei mitenkään mielettömällä halulla erkautunut papparaisestaan, mutta lähti kuitenkin ja hetken päästä nousi laukkakin.
Ehdittiin muutaman mutkan taakse ja luuliin kuulevani jotain lasten kiljahtelua. Katsoin taakse, mutta ei siellä mitään lapsia näkynyt. Hetken päästä kuuluikin hillittömällä frekvenssillä laukan jymyä. Kun käännyin katsomaan, niin Sellahan sieltä pisteli sivuliirrossa kurvista tulemaan. Hopo oli jo hyvän tovin pyöritellyt korviaan ja mietin, että käännänkö sen poikittain eteen, mutta pelkäsin vähän, että tyttö saattaa viuhahtaa perseen puolelta ohi tai pahimmassa tapauksessa Sella loikkaa ojan yli pellolle, kun ei pääse ohi. Jäin siis odottamaan tamman seuraavaa siirtoa.
Se pyyhkäisi vasemmalta ohi. Sitten se jatkoi n. 10 metriä ja vasta sitten viesti tavoitti vastaanottajan. Jarrut päälle ja ympäri. Likka hengästyneenä toteamaan, että emmä saanu sitä pidetty…. Tähän totesin, että et näköjään niin. Hetki käveltiin ja haastattelin ratsastajaa. Hyvää oli se, että tyttö pysyi kyydissä ja se, että koko kiidon aikana Sella ei ollut kertaakaan yskähtänyt, joten röörit ovat puhtaat. Päätettiin vielä vähän ravailla maitohapot pois ja tällä kertaa Hopokin liikkui jo ihan puhtaasti. Mikä lie silläkin sitten ollut! Sella temppuili omiaan, mutta nyt tyttö piti sille pienimuotoisia sulkeisia. Loppumatka sujui rauhallisesti. Hopo parkkeerasi itsensä tavanomaiseen pissapaikkaan ja hyppäsin selästä alas.
Kun päästiin tallille ja tehtiin loppuhommat, niin samalla vähän analysoitiin tapahtunutta. Enemmän pitäisi kentällä tehdä töitä kuuliaisuuden eteen, niin vastaavaa ei pääsisi tapahtumaan. Jonkin sortin luottamus- ja kunnioituspulahan tuossa on. Laura kysyikin heti, että saako tulla huomenna uudelleen ja toki suostuin. Parempihan se on tehdä nyt yhdessä töitä ja kokeilla maastossa sitten uudemman kerran. Sella on kyllä siitä hyvä tapaus, että palauttaa aika helposti maan pinnalle.
Juotiin siinä vielä teet ja syötiin keksejä ja sitten otettiin hevoset sisälle. Kari oli poistunut kotipesästä, joten sain taas kerran omaa aikaa. Ehdin siinä sitten lueskella vähän Kuuman kisatarinoita ja katsella kuvia. Kuumassa on helpot reitit, joten vauhdit olivat taas hyvät. Virolaisiakin oli mukana sillä halusivat käydä keräämässä vielä viimeiset suoritukset oman maansa rankingiin. Tässä oikeastaan on maidemme välinen ero. Virossa kilpaillaan, ihan tosissaan. Matkaratsastus on siellä kilpaurheilua. Meillä se ei sitä ole ja erilaiset tukitoimet vieraannuttavat lajia entisestään kilpaurheilusta. Ja tuli taas mieleen tämä meidän surkea km-rankig -kuviommekin. Nice to know, my ass. Kilometriseuranta on todellakin aika paljon muutakin. Mutta turha itkeä maahan kaatunutta maitoa. Tämä vuosi meni nyt niin kuin meni. Ensi vuodella on ainakin kisoja tulossa runsaasti ja toivottavasti muutenkin touhu järkiintyy. Käytin iltani tulevien kilpailujen tietoja rukaillessa ja kisoja julkaistessa. Toivottavasti sinne muutamat tason 1 kilpailut vielä saadaan ja kaikki anotut kilpailut toteutuvat. Riittää innokkailla kisattavaa ja kun kisoja on noin paljon, niin varmaan sinne km-seuraantaankin voitaisiin saada ihan uudet huippulukemat.